Edelliseen bloggaukseeni liittyvien tapahtumien osalta on tullut niin paljon palautetta, että kirjoitin lyhyen jatkoblogin.
Saamani palaute on ollut enimmäkseen positiivista. Kiitos siitä.
Negatiivinen palaute on keskittynyt rajanvetoon sananvapauskysymyksissä ja esimerkiksi tiettyihin uskonnollisiin näkökulmiin.
Korostan edelleen että Tampereen kaupunki ei ole sensuroinut tai kieltänyt mitään tapahtumaa. Se on kieltäytynyt tarjoamasta luentosalia kirjastostaan sellaiselle tapahtumalle, joka katsottiin sisällöltään mm. kaupungin yhdenvertaisuustavoitteiden vastaiseksi. Tilaisuus ilmeisesti järjestettiin toisaalla. Se on järjestäjien asia.
Sananvapauden rikkomista ei siis kaupungin tulkinnan mukaan ole se, että ei anneta tiettyjä tiloja tapahtumalle jossa kampanjoidaan tietyn ryhmän ilmaisunvapautta ja perusoikeuksia vastaan. Kyseessä olevan tapahtuman ohjelma arvioitiin tällaiseksi ja jälkikäteen Helsingin vastaavasta tilaisuudesta tehdyt raportit vahvistavat osaltaan asiaa.
Kaupungilla ei ole universaalia velvollisuutta tarjota tilojaan kaikkeen mahdolliseen käyttöön. Esimerkiksi niin ikään julkisoikeudellinen veroja keräävä yhteisö eli kirkko toimii samoin. Harkintavaltaa voidaan epäilemättä käyttää myös valtion omistamien tilojen suhteen.
Tampere on viime vuosina kieltäytynyt ainakin kerran aikaisemmin luovuttamasta puitteita tiettyyn ideologiseen käyttöön. Tällöin kyse oli eroakirkosta -mainoksista kaupungin busseissa. Päätöksen logiikka perustui kampanjan luonteeseen tiettyyn ryhmään kohdistuvana negaationa.
Tampereen kaupungin pormestariohjelmassa todetaan yksiselitteisesti: ”Palveluiden järjestämisessä ei saa ilmetä minkään vähemmistön syrjintää.”
Tampereen kaupungin yhdenvertaisuussunnitelmassa todetaan: ”Tampereen kaupunki pyrkii edistämään yhdenvertaisuuden toteutumista toiminnassaan, estämään syrjintää kaikissa muodoissaan ja puuttumaan havaittuun tai ilmoitettuun syrjintään. Tämä koskee sekä henkilöstöä että palvelujen käyttäjiä”.
Tampereen kaupunginkirjastoakin koskevassa liikunta- ja kulttuuriohjelmassa asetetaan yhdeksi toimintaa ohjaavaksi arvoksi yhdenvertaisuus.
Laki määrittää ne puitteet joissa toimimme. Esimerkiksi yhdenvertaisuuslaki velvoittaa turvaamaan vähemmistöjen oikeudet ja rikoslaki kieltää asettamasta yleisön saataville tietoa, mielipidettä tai muuta viestiä jossa uhataan tai panetellaan jotain ryhmää esimerkiksi seksuaalisen suuntautumisen vuoksi.
Jäljelle jää Tampereen yliopiston yhteiskunta- ja kulttuuritieteiden yksikön johtajaa, professori Risto Kuneliusta siteeraten kysymys siitä, ”kuinka paljon pitäisi vaalia ja erityisesti puolustaa sananvapauden nimissä sellaista tilaisuutta, jossa vaaditaan sananvapauden rajoittamista?”
YLEn julkaisema mielenkiintoinen artikkeli asiasta löytyy täältä
Ranneliike.net -sivustolle julkaistu raportti Helsingin tilaisuudesta löytyy täältä
Aamulehden pääkirjoitus aiheesta 21.5.2013 täällä
Pirkanmaan SETAn tiedote asiasta löytyy täältä