1 Johdanto

Hyvä lukija, edessäsi on neljäs vuosikertomukseni. Tämän vuosikertomuksen tarkoituksena on antaa tiiviisti tietoa siitä, mitä olen vuoden aikana kansanedustajana ja kaupunginvaltuutettuna tehnyt. Tavoitteena on lisätä kansanedustajan työn avoimuutta ja auttaa äänestäjiä ja muita kiinnostuneita lukijoita seuraamaan ja arvioimaan toimintaani. Oli kyse sitten täysistuntojen puhujatilastoista tai siitä miten zombieapokalypsistä voisi Suomessa selvitä, vastaukset löytyvät tästä vuosikertomuksesta.

Vuosi 2018 oli osaltani tapahtumarikas ja tiivistahtinen, kuten koko kulunut eduskuntakausi yleensäkin. Sote-uudistus sakkasi edelleen ja valiokuntani vietti todella paljon aikaa esimerkiksi maakuntalakien ja tiedustelulakien parissa.

Vaikka maakuntavaalien lykkääntymisen vuoksi vuodelle ei osunut muita vaaleja kuin presidentinvaalit, tekemistä kyllä riitti, sillä eduskuntatyön lisäksi vedin esimerkiksi Vihreiden uuden ja laajan poliittisen tavoiteohjelman valmistelun. Ohjelma hyväksyttiin Vantaan puoluekokouksessa kesäkuussa. Teimme ohjelman pohjalta ja sen teemoja laajentaen vuoden aikana monia laajoja poliittisia avauksia, aina ilmastoavauksestamme koulutuksen pelastuspakettiin.

Syksyllä taas monenlaiset kohut ravistelivat ja Vihreät joutui vaihtamaan puheenjohtajaa kesken kauden. Tämä tarkoitti monien tehtävien uudelleenjakamista ja voimakasta julkista kohinaa etenkin syyskaudella.

Henkilökohtaisen elämäni tärkeänä asiana kolme vuotta täyttänyt kuopuksemme ryhtyi vihdoinkin nukkumaan öitään tasaisemmin: en tiedä miten selvisimme lähes kolme vuotta kestäneestä yökukkumisesta, jota vielä edelsi esikoisenkin taaperoikä, mutta voiton puolella ollaan! Perheemme arjessa ylipäätään termi ruuhkavuodet on tullut tutuksi: kahden pienen lapsen kanssa vietettävä eloisa kurahousuarki paiskaa elämässämme kättä eduskuntatyöni ja puolisoni yrittäjyyden kanssa. Toisaalta pysyypä jalat maassa ja suhteellisuudentaju mukana, kun yhteiskunnan aitiopaikoilta palaa kotiin pyykkäämään, pyyhkimään ruokaa seiniltä ja lukemaan iltasatuja.

Tämäkin vuosikertomus on tuttuun tapaan jaettu yleisteemoittain siten, että siinä käydään läpi keskeiset täysisuntoihin, valiokuntiin, valtiopäivätoimiin, kunnallispolitiikkaan ja viestintään liittyvät asiat sekä tietenkin vuoden kuriositeetit ja kohokohdat. Kertomus ei ole sataprosenttisen kattava mutta avaa toivottavasti riittävän ikkunan työhöni.

Aiempiin vuosikertomuksiini voi tutustua täällä.

2 Eduskunta

Eduskunnassa harvemmin käsitellään asioita, jotka eivät ole yhteiskunnallisesti merkittäviä. Asioita vyöryy eteen tasaisen nopealla tahdilla ja suuria tietomääriä on omaksuttava nopeasti. Eduskunnan päätökset koskevat tavalla tai toisella jokaista Suomessa asuvaa. Yleensä eduskuntaviikkojen rytmi vaihtelee kuitenkin eräänlaisena aaltoliikkeenä, ja tahti kiihtyy etenkin ennen kesä- ja joulutaukoa. Eduskunta kokoontuu tiistaista perjantaihin ja maanantai on useimmiten maakuntapäivä.

Oppositiosta katsottuna en pidä kaikkea hallituksen toimintaa kielteisenä, mutta valitettavan vähän valopilkkuja vuoteen mahtui. Alkuvuodesta hyväksyimme naisparien asemaa parantavan äitiyslain ja hallitus palautti hieman koulutuksesta leikkaamaansa rahaa takaisin. Pitkään vaatimamme arviointi Maahanmuuttoviraston toiminnasta turvapaikkapäätöksissä käynnistettiin lopulta ja hallitus julkaisi muutamia hyödyllisiä selontekoja, esimerkiksi tekoälystä. Myös kahdeksan eduskuntapuolueen yhteinen sopu ilmastonmuutoksen hillinnästä tuli enemmän kuin tarpeeseen. Positiivinen suhdannekehitys työllisyydessä oli tietenkin myös iloinen uutinen, vaikka esimerkiksi työttömiin kohdistettu raippamainen aktiivimalli osoittautuikin vuoden aikana juuri niin hölmöksi, kuin pelkäsimmekin.

Parlamentaarisesti saavutettiin ilmastopaketin lisäksi yhteisymmärrys muutamissa merkittävissä kysymyksissä: yksityisyyden suojan ja kansallisen turvallisuuden edistämisen välimaastossa tasapainoilevat tiedustelulait mahdollistava perustuslain muutos hyväksyttiin lopulta, kun saimme riittävät takeet tiedustelun korkeasta käyttökynnyksestä ja laajasta parlamentaarisesta valvonnasta. Absurdia oli kuitenkin se, että hallitus ensin korostettuaan tiedustelulakien poikkeuksellista kiireellisyyttä, yritti runnoa sote- ja maakuntalait niiden ohi, tukkien valiokunnat. Ylipäätään sote- ja maakuntauudistus veivät jatkuvasti huomiota muilta niin ikään tärkeiltä asioilta.

View this post on Instagram

En.

A post shared by Olli-Poika Parviainen (@ollipoikaparviainen) on

Vuoteen mahtui myös monia pannukakkuja. Ehkä suurin niistä oli parlamentaarisen yritystukiryhmän työn kosahtaminen nollatulokseen. Ymmärrettävästi saavutetuista eduista luopuminen on eri intressiryhmille vaikeaa eivätkä kaikki yritystuet ole tietenkään haitallisia, mutta on oireellista jos eduskunta ei onnistu saamaan aikaan minkäänlaista päätöstä näin tärkeässä asiassa. Myös kaivoslain käsittely tai siis käsittelyn puute oli erikoinen näytelmä: eduskunta velvoitti vapaakauppasopimus CETAn käsittelyn yhteydessä hallituksen korjaamaan kaivoslain epäkohtia, mutta mihinkään toimiin ei lopulta ryhdytty. Eduskunnan päätösten yli ei pitäisi voida kävellä näin. Oma lukunsa oli myös aiemmin hyväksytty työttömien työmarkkinatukea leikkaava aktiivimalli: jo ennakkoon oli tiedossa ettei se toimi, mutta vuoden aikana hallitus nosti esiin mallin laajentamisen. Nyt mallia onneksi ollaan korjaamassa edes vähän.

Vuoden aikana eduskuntaan tuli myös useita kansalaisaloitteita. Ilahduttavimpia niistä oli Suostumus-aloite, jonka tavoitteista olen puhunut aiemminkin: rikoslain seksuaalirikospykäliä olisi muutettava niin, että suostumuksen puute lisättäisiin raiskausrikoksen tunnusmerkkeihin. Nyt Suomessa on ollut muutamia suorastaan oikeusmurhalta kuulostavia tapauksia, joissa uhrin suostumuksen puutetta ei ole huomioitu. Oikeusministeri luonnehti aloitetta vielä vuoden alussa “elämälle vieraaksi”, mutta muutti onneksi kantaansa loppuvuotta kohden, kun seksuaalirikoksia nousi  otsikoihin. Myös kansanedustajien kohtuuttomiksi koetut sopeutumiseläkkeet lakkauttava kansalaisaloite oli varmasti monelle tervetullut. Me vuoden 2011 jälkeen eduskuntaan tulleet emme olleet ylipäätään tämän järjestelmän piirissä, ja hyvä että asia nyt korjataan myös laajemmin vastaamaan nykyaikaa.

Vihreä eduskuntaryhmä teki vuoden aikana useita avauksia. Laadimme esimerkiksi suunnitelman koulutuksen lisärahoittamiseksi ja laajan Suomi Raiteille -liikennepaketin. Pääradan lisäraidetarpeet nousivat onneksi esiin vuoden aikana laajemminkin. Päärata on täysin tukossa ja tarvitsee kipeästi lisäraiteet. Asialla on suuri merkitys paitsi tuhansien ihmisten arjessa, myös kansantaloudelle. Lisäksi julkaisimme mm. kaivoslain korjauspaketin, vaelluskala-avauksen, lähisuhdeväkivallan vastaisen toimenpideohjelman ja sisäisen turvallisuuden toimenpidepaketin.

2.1 Valiokunnat

Merkittävä osa kansanedustajan työstä tehdään valiokunnissa. Valiokuntapaikat jaetaan eduskuntaryhmien koon mukaan suhteellisesti. Kuka lopulta päätyy mihinkin valiokuntaan, on yhdistelmä eri edustajien toiveita, ryhmän harkintaa ja sattumaakin. Vihreillä on kuluvalla kaudella vain yksi paikka jokaisessa valiokunnassa. Vaikka vaihdoksia tapahtui ryhmässämme jonkin verran, omat valiokuntapaikkani pysyivät ennallaan. Jatkoin jäsenenä hallintovaliokunnassa ja tulevaisuusvaliokunnassa.

Hallintovaliokunta kokoontuu yleensä neljä kertaa viikossa ja tulevaisuusvaliokunta kahdesti. Hallintovaliokunta käsittelee mm. kaikkea julkisen sektorin hallintoa, kunta-asioita, Suomen sisäistä turvallisuutta ja rajavalvontaa, maahanmuuttoa ja poliisi- ja pelastusasioita. Valiokunta valmistelee ja antaa lausuntoja myös oman toimialansa EU-asioista. Se antaa suurelle valiokunnalle lausuntoja esimerkiksi direktiiviehdotuksista tai evästää osaltaan Suomen EU-neuvottelijoita. Suuri valiokunta päättää muodollisesti Suomen EU-kannat, mutta poikkeaa vain harvoin erityisvaliokuntien näkemyksistä.

Tulevaisuusvaliokunta toimii eri tavalla kuin eduskunnan muut valiokunnat. Se käsittelee vain vähän lakiehdotuksia ja keskittyy laajempiin kokonaisuuksiin. Tulevaisuusvaliokunta työskentelee omien selvityshankkeidensa parissa ja osallistuu valtioneuvoston tulevaisuusselonteon käsittelyyn. Valiokunnan ääneen lausuttu tavoite on edistää pitkän aikavälin vaikutusten arviointia ja esimerkiksi teknologiaan tai globaaleihin muutoksiin liittyvää ennakointia. Tulevaisuusvaliokunta toimii myös asiantuntijavaliokuntana muille valiokunnille ja tekee paljon kansainvälistä yhteistyötä. Kestoaiheita tulevaisuusvaliokunnassa ovat esimerkiksi kestävä kehitys ja ilmastonmuutoksen torjunta, sekä teknologian kehityksen vaikutukset ihmisiin ja yhteiskuntiin.

Hallintovaliokunta laati vuoden aikana 21 mietintöä ja 42 lausuntoa. Hallintovaliokunta on yksi eduskunnan työllistetyimmistä valiokunnista. Suurimmat asiakokonaisuudet olivat tiedustelulakipaketti ja maakuntauudistukseen liittyvä lainsäädäntökokonaisuus. Muita vakioaiheita olivat mm. ulkomaalaislait, valtion tietojärjestelmät, EU:n digipolitiikka, EU:n maahanmuutto- ja rajaturvallisuusasiat, kansainvälinen tietojenvaihto, poliisiasiat ja pelastuslaki. Edelleen Suomessa vellovan maahanmuutto- ja turvapaikkakeskustelun lisäksi valiokunnan kokouksissa toistuivat esimerkiksi henkilötietojen käsittelyyn ja yksityisyyden suojaan liittyvät aiheet. Osittain tämä johtui EU:n GDPR tietosuoja-asetuksesta, joka tuli voimaan vuoden aikana.

Jouduimme reagoimaan moniin erittäin tärkeisiin, tietosuoja-asetuksen kaltaisiin kysymyksiin liian lyhyellä varoitusajalla tai jopa myöhässä, koska hallituksen sote-paketti tukki valiokunnan kalenteria. Sote-asioissa käsiteltävänämme oli mm. syystäkin paljon kritisoitu valinnanvapauslaki eli lähinnä kokoomuksen hamuama markkinamalli, ja esimerkiksi työllisyyspalvelut maakuntiin siirtävä kasvupalvelulaki. Nämä eivät tulleet vuoden aikana valmiiksi. Tiedustelulainsäädännössä perehdyimme syvällisesti erityisesti tiedustelun valvontaan ja kansallisen turvallisuuden kokonaiskuvaan. Turvatiloissa vietetyt viikot olivat erittäin mielenkiintoisia. Osallistuin hallintovaliokunnan kautta myös EUROPOL-poliisiorganisaation ohjausryhmän kokoukseen Brysselissä Suomen edustajana.

Tulevaisuusvaliokunta sai vuoden aikana käsiteltäväkseen valtioneuvoston tulevaisuusselonteon kakkososan. Myös edellisenä vuonna alkanut selonteon ensimmäisen osan käsittely jatkui. Selonteon toisen osan käsittelyssä korostin ekologista ja sosiaalista vastuuta työn murroksessa. Tulevaisuusselonteossa lukee myös varsin suorasanaisesti, että ekologisesti kestämättömiä aloja ei pitäisi tukea. Tämä olisi pitänyt ottaa myös esimerkiksi yritystukipolitiikan lähtökohdaksi. Hallituksen suhtautumista teknologiaan voi myös kuvailla ainakin tulevaisuusselonteossa ylioptimistiseksi, sillä siinä ohitettiin esimerkiksi yksityisyyden suojaan ja datan käyttöön liittyvät eettiset kysymykset täysin.

Tulevaisuusvaliokunta julkaisi vuoden aikana selvitykset radikaaleista teknologioista ja geeniteknologioista sekä jakamistaloudesta ja alustatyöstä. Tapasimme myös Tasavallan Presidentin. Lisäksi isännöin valiokunnan edustajana useammankin kansainvälisen delegaation vierailua eduskuntaan: vieraana oli mm. YK:n apulaispääsihteeri Maurizio Gazzola, ryhmä parlamentaarikkoja mm. Venäjän Duumasta ja tietenkin kansainvälisiä tulevaisuudentutkijoita. Edustin Suomea ja siinä sivussa tulevaisuusvaliokuntaa myös mm. lokakuussa puhekeikalla Etelä-Korean parlamentissa, jossa puhuin lohkoketjuteknologioista. Perustimme verkoston edistämään yhteiskuntian kestävää digitalisaatiota. Keväällä olin valiokunnan ja Suomen edustajana OECD:n teknologiapoliittisessa workshopissa. Edustin valiokuntaa myös kotimaassa eri tilaisuuksissa.

2.2 Täysistunnot

Käytin täysistunnoissa vuoden aikana yhteensä 85 puheenvuoroa. Pyrimme vihreässä eduskuntaryhmässä siihen, että joku meistä olisi aina salissa mutta kaikkien ei siellä tietenkään kannata koko ajan päivystää. Useimmiten tein “iltavuoroja” tiistaisin ja torstaisin, kun taas keskiviikkoisin saatoin ehtiä yöksi kotiinkin.

Täysistuntojen puheenvuorojeni aiheina olivat mm. ilmastonmuutos, tekoäly, lasten oikeudet ja varhaiskasvatus, äitiyslaki, nuorten harrastustakuu, toisen asteen koulutuksen maksuttomuus sekä lukiot ja ammatillinen koulutus, vammaisten oikeudet, eläinsuojelu, liikenteen rahoitus ja verotus, kulttuurin rahoitus, median toimintavapaus, työn tulevaisuus, kehitysyhteistyö, Euroopan Unionin tulevaisuus, EU:n tietosuoja-asetus GDPR, tiede ja tutkimus, maahanmuutto- ja turvapaikkapolitiikka, kotoutuminen, alueiden kehittäminen, sosiaali- ja terveyspalvelujen uudistus, työllisyydenhoito, tiedustelu ja sen valvonta sekä Suomen sisäinen turvallisuus.

Puheenvuorojen litteroinnit löytyvät eduskunnan sivuiltani.

Pitämieni puheenvuorojen määrä kasvoi hieman aiemmista vuosista. Koko eduskuntakauden puhujatilastoissa olin vuoden päättyessä sijalla 66/200, mikä on mielestäni aika mukava “sijoitus”, etenkin kun huomioi perhetilanteemme, kansainväliset tehtäväni ja esimerkiksi sen, että pidin kuopuksen synnyttyä isyys- ja perhevapaat.

  • Valtiopäivät 2018: 85 puheenvuoroa
  • Valtiopäivät 2017: 67 puheenvuoroa
  • Valtiopäivät 2016: 79 puheenvuoroa
  • Valtiopäivät 2015: 15 puheenvuoroa

Vihreiden ryhmäpuheenvuoroja sain pitää vuoden aikana muutaman, kahdesti työn tulevaisuudesta ja kerran tekoälypolitiikasta.

Kyselytunnilla pääsin ääneen satunnaisesti. Vihreän eduskuntaryhmän ennalta nimetyn suullisen kysymyksen sain esittää kahdesti:

Tämän lisäksi pääsin kyselytunnilla ääneen mm. tietosuoja- ja liikenneasioista.

Säännöllisesti täysistunnoissa ja etenkin kyselytunneilla kävi tietenkin myös niin, etten pitkästäkään puheenvuoron pyytämisestä huolimatta sitä saanut. Etenkin ensimmäisen kauden kansanedustaja joutuu usein kärkkymään puheenvuoroaan turhaan, ja paljon riippuu puhemiehestä. Pisin turhaksi jäänyt odottelu oli tänäkin vuonna tunteja, joiden jälkeen saattoi ehkä päästä pitämään minuutin tai kahden repliikkipuheenvuoron. Onneksi tabletilla voi tehdä töitä myös istuntosalissa. Kärsivällisyysharjoittelun ennätykseni näissä merkeissä lienee edelleen vuodelta 2017 jolloin odotin yli viisi tuntia yhtä ainoaa puheenvuoroa. Tämä on kuitenkin eduskunnassa varsin normaalia. Usein kiinnostavimmissa keskusteluissa on paljon halukkaita puhujia ja toisinaan yhden asian käsittelylle vain rajallisesti aikaa. Vuoden aikana puhemiehistö muutti eduskunnan käytäntöjä niin, että istuntojen asiakohdille ryhdyttiin määrittelemään tiukempaa aikaraamia. Jos jäin vaille puheenvuoroa, kirjoitin asiasta usein esimerkiksi sosiaaliseen mediaan.

Poissaoloja minulle kertyi täysistunnoista yhteensä 22 kertaa, joista sairauden (ja lasten sairastelun) takia oli 13. Muut poissaolot johtuivat päällekkäisistä menoista, kuten esimerkiksi puhujakeikoista tai muista kokouksista. Nimenhuudon jälkeen ilmoittauduin paikalle kolmesti.

Hallintovaliokunnasta olin syksyllä poissa 12 kertaa, joista sairauden takia seitsemän kertaa. Keväällä olin poissa 11 kertaa, joista sairauden takia neljästi. Yhteensä siis 23 poissaoloa, joista sairauden takia 11.

Tulevaisuusvaliokunnasta olin syksyllä poissa seitsemän kertaa, joista sairauden takia viidesti. Keväällä olin poissa yhdeksän kertaa, joista sairauden takia kahdesti. Yhteensä poissaoloja oli 16, joista sairauden takia seitsemän.

2.3 Valtiopäivätoimet

Tein vuoden aikana kahdeksan kirjallista kysymystä. Pääset linkkien kautta lukemaan valtiopäivätoimet kokonaisuudessaan eduskunnan sivuilta.

Osallistuin myös moniin sellaisiin valtiopäivätoimiin, joissa en ollut itse ensimmäinen allekirjoittaja. Olin mukana seuraavissa kirjallisissa kysymyksissä:

Olin mukana seuraavissa lakialoitteissa:

Olin ensimmäinen allekirjoittaja yhdessä toimenpidealoitteessa:

Olin mukana allekirjoittajana seuraavissa toimenpidealoitteissa:

Osana Vihreän eduskuntaryhmän vaihtoehtobudjettia jätin talousarvioaloitteen:

Lisäksi allekirjoitin ison tukun ryhmän yhteisiä talousarvioaloitteita.

Olin mukana allekirjoittajana seuraavissa keskustelualoitteissa:

2.4 Muu eduskuntatyö

Jatkoin edelleen Vihreän eduskuntaryhmän ensimmäisenä varapuheenjohtaja. Ryhmän puheenjohtajana jatkoi Krista Mikkonen ja toisena varapuheenjohtajana syksyyn asti Heli Järvinen, loppuvuoden Emma Kari. Puheenjohtajisto mm. valmistelee asiat ryhmän kokouksiin ja johtaa ryhmän kokouksia sekä rutiinityötä, edustaa ryhmää julkisuudessa, käy neuvotteluja muiden ryhmien kanssa ja ottaa vastaan erilaisia eduskuntaan tulevia lähetystöjä ryhmän puolesta.

Jatkoin myös vihreiden ainoana suomalaisena edustajana Euroopan Neuvoston Suomen valtuuskunnassa ja edustin vihreitä myös kansanedustajien ja kulttuuriväen välillä siltana toimivassa eduskunnan Arkadia-seurassa. Toimin myös Suomen Kansallisooppera -ja Baletin hallintoneuvoston varajäsenenä, valtakunnallisen poliisiasiain neuvottelukunnan jäsenenä ja Etnisten suhteiden neuvottelukunnassa. Kiireiden vuoksi varajäsen pääsi tuuraamaan minua moniin kokouksiin.

Talon sisällä toimin eduskunnan rakennustoimikunnassa, joka kokoontui muutaman kerran käsittelemään laajan perusparannuksen jälkitoimia. Lisäksi olin jäsenenä eduskunnan sisäiset turvallisuuspohjeet ja käytännöt päivittäneessä turvallisuustyöryhmässä.

Työni parlamentaarisessa Tulevaisuuden kunta -työryhmässä jatkui. Toimin myös Jyrki Kasvin varajäsenenä tiedustelulakien uusimista ohjaavassa parlamentaarisessa seurantatyöryhmässä sen työn päättymiseen asti. Syksyllä otin vedettäväkseni myös vihreän eduskuntaryhmän sisäisen tiedustelulakitiimin. Toimin vihreiden edustajana myös parlamentaarisessa liikennejärjestelmäsuunnitelman valmistelua ohjaavassa työryhmässä. Tämä sanahirviö oli jatkoa ministeri Bernerin perustamalle parlamentaariselle liikennetyöryhmälle jossa käsittelimme liikenteen päästövähennyksiä aiemmin.

Eduskunnassa toimii useita verkostoja ja ryhmiä. Osa virallisia, osa epävirallisia. Olin jäsenenä mm. useiden valtioiden ystävyysryhmissä, eduskunnan tietoyhteiskuntatyöryhmässä, väestö- ja kehitysryhmässä, feministiryhmässä, hlbtiq-ryhmässä, lasten oikeuksien ryhmässä, pelikerhossa (pelialan “ystävyysryhmä”), nuorten kansanedustajien verkostossa ja tietenkin Pirkanmaan kansanedustajien neuvottelukunnassa.

Eduskuntatyöhön liittyy myös paljon virallisia tapaamisia. Olin puhemiehen mukana valtiovierailulla Namibiassa ja edustin Suomea Euroopan Neuvoston kokouksissa, OECD:ssä ja Etelä-Korean parlamentissa. Tapasin Suomessa parlamentaarikkojen delegaatioita mm. Mongoliasta, Koreasta, Tsekeistä ja Venäjältä. Tapasin myös YK:n apulaispääsihteeri Maurizio Gazzolan ja Catalonian pääministerinä toimineen, maanpakoon joutuneen Carles Puigdemontin eduskunnassa.

Ns. lobbaritapaamisia puolestaan oli parikymmentä (22). Näistä suurin osa liittyi Vihreiden valmisteilla olleeseen poliittiseen tavoiteohjelmaan.

Avustajani toimi lokakuuhun asti Minna Manninen. Hän siirtyi loppuvuodesta vihreiden viestintätiimiin ja avustajanani aloitti Eetu Kreivi, joka avustaa myös Jyrki Kasvia. Avustaja paitsi vastaa monista eduskuntatyön rutiineista, myös tukee poliittista työskentelyä monin tavoin. Avustaja on se henkilö, joka kertoo edustajalle missä tämän pitäisi olla ja mitä tämän pitikään tehdä. Avustajat valmistelevat aineistoja, tukevat istunto- ja valiokuntatyössä ja hoitavat esimerkiksi aikataulut kuntoon. Hyvä avustaja on korvaamattoman tärkeä. Eduskuntaryhmässämme on myös eri teemoihin perehtyneitä toimintatiimejä, jotka auttavat esimerkiksi valiokuntatyössä.

2.5 Euroopan Neuvoston Suomen valtuuskunta

Olen tehnyt paljon kansainvälisiä tehtäviä jo edellisessä työssäni Tampereen apulaispormestarina, ja eduskunnassakin minulle on tarjottu luontevia tilanteita työskentelyyn Suomen puolesta kansainvälisillä areenoilla. Luonnollisesti kotimaan politiikka on ensisijaista, mutta olen vahvasti sitä mieltä, että etenkin meidän nuorempia sukupolvia edustavien kansanedustajien on myös otettava ulkopolitiikka haltuun. Se on Suomen etu.

Tärkein kansainvälinen vaikuttamistehtäväni on jäsenyys Euroopan Neuvoston Suomen valtuuskunnassa. Vuonna 1949 perustettu Euroopan neuvosto on Euroopan vanhin ja laajin poliittinen yhteistyöjärjestö, joka keskittyy erityisesti ihmisoikeuksien ja demokratian edistämiseen. Järjestön tärkeimmät toimielimet ovat ministerikomitea ja parlamentaarinen yleiskokous. Näistä jälkimmäinen, jäsenmaiden parlamentaarikoista koostuva yleiskokous tekee aloitteita ja antaa suosituksia. Se järjestetään neljästi vuodessa Strasbourgissa, ja lisäksi sen alaisuudessa toimii joukko eri komiteoita. Itse toimin varapuheenjohtajana vammaisasioiden alakomiteassa ja varajäsenenä tasa-arvoasioiden ja syrjinnän vastaisessa komiteassa. Olen lisäksi ainoa suomalaisjäsen Euroopan Neuvoston naisiin kohdistuvan väkivallan vastaisessa verkostossa.

Euroopan Neuvostoa puhututtivat mm. korruptioskandaalit, demokratian asema Itä-Euroopassa, Ukrainan sota, Lähi-itä ja vähemmistöjen oikeudet. Kotimaassa valtuuskuntamme toimi yhteistyössä mm. Tasavallan presidentin kanssa. Osallistuin yleiskokoukseen Strasbourgissa ja komiteakokouksiin Pariisissa. Jatkoimme myös alulle laittamiani vihreiden parlamentaarikkojen tapaamisia. Saamme näin vaihdettua eri maiden kuulumisia ja näkemyksiä ihmisoikeustilanteesta vihreästä näkökulmasta.

3. Matkat ja tilaisuudet

3.1 Julkiset tilaisuudet ja puhujatilaisuudet:

Olin vuoden aikana puhujana 52 eri tilaisuudessa. Kattavamman listan voi lukea puhetilaisuuksien arkistostani, mutta tässä joitakin esimerkkejä:

Puhuin lohkoketjuteknologioiden mahdollisuuksista yhteiskuntien digitalisaatiossa Etelä-Korean parlamentin järjestämässä seminaarissa Seoulissa. Namibiassa tapasin maan ylintä johtoa ja osallistuin mm. valtiollisiin hautajaisiin ja neuvottelin koulutusyhteistyöstä. OECD:ssä Pariisissa olin keskustelijana työn murroksesta. Samasta aiheesta puhuin myös mm. Urastartissa Raumalla ja parissakin tilaisuudessa Tampereella. Koulutuspolitiikasta puhuin useissa tilaisuuksissa Helsingissä ja Tampereella.

Lisäksi olin paneelissa Asunnottomien yössä, puhuin vammaispolitiikasta yleisötilaisuudessa, vedin parikin luentoa vaikuttamisesta ja yhden kurssipäivän tulevaisuuspolitiikasta Tampereella, puhuin maakuntauudistuksesta Nokialla, ja tulevaisuuden liikenteestä SuomiAreenassa. Pörssisäätiön koulutuksessa puhuin koululaisten taloustaidoista. Musiikki & Mediassa aiheena olivat tekijänoikeudet. Sanomalehtien liiton paneelissa pohdimme postinjakelua ja Tampereen Kauppakamarin teollisuusvaliokunnassa elinvoimapolitiikkaa. Rotaryille puhuin teknologiamurroksesta. Eduskunnan kansalaisinfossa järjestin tilaisuuden turvapaikkapolitiikasta, ja lääkäreille puhuin politiikkatoimenpiteistä syövänhoitoon liittyen. Tampereen vihreiden 30-vuotisjuhlissa tuurasin sairaslomalla ollutta puolueen puheenjohtajaa juhlapuheen verran. Suuta tuli avattua myös mm. biotaloudesta, nuorisotakuusta, kaivospolitiikasta ja varhaiskasvatuksesta.

Vierailin myös kolmessa päiväkodissa Pirkanmaalla osana Kansanedustaja Päiväkodeissa -kampanjaa. Kouluvierailuja oli neljä: Tampereen Kansainvälinen koulu, Lempäälän lukio, Sääksjärven koulu ja Ikaalisten käsi- ja taideteollisuusoppilaitos. Kiitos mukavista kohtaamisista!

Vihreiden poliittisen tavoiteohjelman valmisteluun liittyen olin puhujana useissa vihreiden yhdistysten tilaisuuksissa. Toritapahtumissa vierailin Ylöjärvellä, Kangasalla, Ruovedella, Pälkäneellä ja Vesilahdessa. Ihmiset tulivat mukavasti jutulle.

Erikoisimmat kuriositeetit olivat syksyllä Heurekassa Vantaalla ja teatterissa Turussa: Heurekassa vedin täydelle salille kaksi kertaa luennon siitä, miten Suomen huoltovarmuus ja poikkeusolojen toiminta varmistettaisiin zombieapokalypsissa. Kiitos hallintovaliokunnalle ja turvallisuusviranomaisille hyvistä taustatiedoista! Ja jos vastaus kiinnostaa niin eihän siitä selviä, mutta elossa voi pysyä jos on varautunut ja Marttojen vinkeillä pääsee pitkälle! Muistakaa siis kotivara. Turussa taas osallistuin cameona Uutiset 2.0 -teatteriesityksen “suoraan lähetykseen”, jossa kansanedustaja Olli-Poika Parviainen kommentoi Suomen aseviennin ongelmia.

3.2 Matkat

View this post on Instagram

Hengästyttävä mutta inspiroiva päivä! Tapasimme Namibian puhemiehen, tasa-arvoministerin ja kansanedustajia. Sovimme yhteisistä hankkeista mm. digiparlamenttiteemoilla. Nostimme esiin myös maidemme välisen kaupan edistämistä ja paljon muuta! Tasa-arvoministerin kanssa keskityimme hakemaan ratkaisuja naisiin kohdistuvan väkivallan ehkäisemiseksi. Asia nousi esiin käytännössä kaikkien tapaamiemme henkilöiden kanssa ja oppositiojohtaja kutsui tilannetta kansalliseksi hätätilaksi. Käytännön satsausten lisäksi myös häpeän ja vaikenemisen kulttuuria olisi murrettava, kuten meilläkin. Turvakotipaikkoja on tulossa, mutta ei riittävästi. Samoin meillä Suomessa. Perhepaikkojahan pitäisi olla yksi jokaista kymmentätuhatta asukasta kohden ja alueellisesti kattavasti. Suomessakin ollaan kaukana tavoitteesta, Namibiassa vielä kauempana. Namibiassa on satsattu todella paljon myös koulutukseen, mutta osattomuus ja näköalattomuus syrjäyttävät silti etenkin nuoria ja aiheuttavat monia haasteita. Vierailimme myös valtiollisissa hautajaisissa, kokemus oli erikoinen mutta vaikuttava. Maan kulttuurista voi oppia paljon tällaisissa tilanteissa. Tapasimme myös maan yrityselämän naisjohtajia ja -vaikuttajia: aika monta lasikattoa on jo rikottu täälläkin onneksi! Kuvan räpsäisin parlamentin pihalla kun oli muutama minuutti odotteluaikaa ?. Seuraavana vuorossa onkin mm. presidentin tapaaminen. #työmatka #puhemiesmatka #kansainvälinenpolitiikka #eduskunta #ihmisoikeudet #kehitysyhteistyö #Namibia #Suomeaedustamassa

A post shared by Olli-Poika Parviainen (@ollipoikaparviainen) on

Eduskuntatyöhön liittyy jonkin verran sekä virallista että epävirallista reissaamista. Vaikka pidänkin kansainvälisistä tehtävistä, arvioin aina työmatkojen kohdalla niiden tarkoituksenmukaisuuden tarkasti erikseen. Ulkomaanmatkoja kertyi vuoden aikana kahdeksan ja kotimaanmatkoja (pois lukien Pirkanmaa ja pääkaupunkiseutu) kolme kappaletta.

Ulkomailla kävin kahdesti Pariisissa (OECD ja Euroopan Neuvosto), kerran Strasbourgissa (Euroopan Neuvosto), Namibiassa puhemiehen delegaatiossa, Brysselissä Europol-poliisiorganisaation ohjausryhmän kokouksessa, sekä Etelä-Koreassa Seoulissa lohkoketjukonferenssissa Suomen edustajana. Lisäksi kävin Göteborgissa Ruotsissa Tampereen Särkänniemi Oy:n hallituksen strategiamatkalla, jonka yhtiö maksoi.

Tammikuussa silloinen puhemies Maria Lohela kutsui minut ja kansanedustaja Pekka Puskan (kesk) mukaan puhemiehen vierailulle Namibiaan. Olen iloinen siitä, että olen päässyt tekemään myös ulkopolitiikkaa monipuolisesti tällä kaudella.

Suomella ja Namibialla on perinteiset ja poikkeuksellisen lämpimät välit, vaikka etäisyyttä maiden välillä onkin yli 13 000 kilometriä. Tapasimme valtionjohtoa presidenttiä ja ministereitä myöten ja sovimme yhteistyöstä mm. kaupan ja koulutuksen aloilla. Matkaan oli sisällytetty myös ikimuistoinen osuus Etoshan kansallispuistossa. Yhteistyö namibialaisten kanssa on jatkunut myös vierailun jälkeen.

Syksyllä Etelä-Korean valtio kutsui minut puhujaksi kansainväliseen lohkoketjukonferenssiin. Muina vieraina oli mm. Viron presidentti ja kansanedustajia itä-Aasian valtioista. Oli kunnia olla mukana. Olen ollut Koreassa kahdesti aikaisemminkin työmatkalla ja maassa on jotain erityisen kiehtovaa. Puheen lisäksi mm. konsultoin korealaisia liittyen tulevaisuuden ennakointityöhön, sillä tulevaisuusvaliokunnan toiminta kiinnosti heitä kovasti.

OECD:ssä pohdimme työn murrosta ja sen tuottamia haasteita yhteiskunnan turvaverkoille. EUROPOL-ohjausryhmässä käsittelimme viranomaisten tietojärjestelmiä ja ylikansallista poliisiyhteistyötä vakavien rikosten torjunnassa.

Kotimaassa vierailin Pirkanmaan kuntien lisäksi Raumalla, Porissa, kahdesti Turussa, useamman kerran Vantaalla ja eduskuntaryhmämme kesäkokouksessa Kouvolassa.

4 Tampere

Tampereen kaupunginvaltuusto kokoustaa kuukausittain. Olen toiminut valtuustossa vuodesta 2005 alkaen, ensin ensimmäisenä varavaltuutettuna ja nyt kolmatta kautta varsinaisena valtuutettuna. Vuosina 2009-2015 toimin valtuustoryhmän puheenjohtajana ja viime eduskuntavaaleista vuoteen 2017 asti varapuheenjohtajana. Vuosina 2011-2015 toimin kaupungin kulttuuri-, sivistys- ja elinvoimapalvelujen apulaispormestarina. Teimme tällöin monta hienoa päätöstä Pelimuseon mahdollistamisesta Näsilinnan remontointiin ja vaikkapa monen lähikirjastojen turvaamiseen. Ratikkakin on vihdoin edennyt jo pitkälle rakentamisvaiheessaan. Eräs apulaispormestarina aluille laittamani ja vuonna 2018 valmistunut hanke oli muuten Tampereen uusi maauimala!

Tampereen vihreä valtuustoryhmä on julkaissut oman vuosikertomuksensa, jonka voi lukea täällä. Tampereen sisäpoliittinen tilanne on muuttunut suoraan sanoen tunkkaisemmaksi, mutta onneksi valtuustoryhmämme, kaupunginhallitusryhmämme ja etenkin ryhmän puheenjohtaja Jaakko Stenhäll sekä apulaispormestarimme Anna-Kaisa Heinämäki ovat jaksaneet pitää sinnikkäästi optimismin lippua yllä ja viedä vihreitä tavoitteita maaliin.

4.1 kaupunginvaltuutettu

Tampereen vihreällä valtuustoryhmällä on 14 valtuutettua. Vuonna 2018 vihreän ryhmän toiminnassa korostuivat pormestariohjelman toteutus ja hiilineutraali Tampere 2030 -tavoitteen edistäminen eri keinoin. Lisäksi kaupunki joutui tekemään jälleen uuden talouden tasapainotusohjelman eli säästöohjelman. Niitä on laadittu vuodesta 2009 alkaen säännöllisesti.

Talouden tasapainotuksessa olemme pitäneet kiinni mm. lasten subjektiivisesta oikeudesta varhaiskasvatukseen ja siitä ettei varhaiskasvatuksen ja perusopetuksen ryhmäkokoja kasvatettaisi. Lisäksi olemme tukeneet sellaisia uudistuksia, jotka edistävät Tampereen päästövähennystavoitteita. Tampereen talouspaineet eivät johdu huonosta taloudenpidosta, vaan esimerkiksi sosiaali- ja terveyspalvelujen kasvaneesta kysynnästä, väestönkasvusta ja valtionosuuksien leikkauksista.

Olin läsnä seitsemässä kaupunginvaltuuston kokouksessa ja eduskuntatyön ja matkojen vuoksi poissa viidestä. Seurasin kunnallispolitikkaa aktiivisesti taustalla ja autoin parhaani mukaan, pysytellen usein enemmän taustalla. Käytin valtuustossa 12 puheenvuoroa eri aiheista, joita olivat mm. kulttuuripolitiikka, sosiaali- ja terveyspalvelujen uudistus ja sen ongelmat, kaupungin talous ja lasten oikeudet sekä maahanmuutto.

5 Muut luottamustoimet ja tehtävät

Olen toiminut vuodesta 2017 alkaen kahden merkittävän julkisomisteisen yhtiön hallituksen puheenjohtajana. Yhtiöt kokoustavat yleensä maanantaiaamuisin jolloin eduskunnassa ei ole istuntoja. Taustatöitä teen iltaisin ja viikonloppuisin. Hallitusammattilaisen tehtävät ovat myös hyvää vaihtelua eduskuntatyölle.

Särkänniemi Oy on Tampereen kaupungin omistama elämys- ja huvipuistopalveluja tarjoava yhtiö, jonka tuntevat todennäköisesti kaikki. Särkänniemen merkitys Tampereen seudun elinvoimalle on keskeinen. Superkuuma kesä oli haastava, mutta esimerkiksi puiston ympärivuotisuutta edistävät, syksyllä järjestetty Karmiva Karnevaali ja loppuvuodesta järjestetty Koiramäen Joulu paikkasivat heinäkuun helteen aiheuttamaa yleisökatoa. Taloustutkimus nimesi Särkänniemen myös maan parhaaksi vapaa-ajankeskukseksi, mistä voi olla ylpeä. Olemme ottaneet yhtiössä myös isoja askelia kestävän kehityksen tiellä ja puistolla on mm. omaa aurinkosähkön tuotantoa. Maksoimme kaupungille myös osinkoa, jota se kipeästi tarvitsi. Elokuussa kävimme myös yhtiön hallituksen ja johtoryhmän kanssa tutustumassa Lisebergin huvipuistoon Göteborgissa ja laadimme askelmerkkejä Särkänniemen toiminnan seuraavalle vuosikymmenelle. Näistä lisää myöhemmin mutta hyvältä näyttää!

Toinen puheenjohtamani yritys on Fimlab Laboratoriot Oy. Kyseessä on Suomen viidensadan suurimman yrityksen joukossa oleva suuri julkisomisteinen laboratorioalan yhtiö, joka tuottaa palveluita Pirkanmaan, Keski-Suomen, Kanta-Hämeen ja Päijät-Hämeen sairaanhoitopiirien alueella. Fimlabilla on yli 100 toimipistettä ja yli 700 työntekijää. Vuoden aikana laajensimme yhtiön toimintaa Päijät-Hämeeseen ja toteutimme miljoonaluokan investoinnit huipputeknisiin analytiikkajärjestelmiin. Yhtiön tulos oli ennusteen mukainen ja maksoimme osinkoa omistajillemme. Fimlabin kaltaisen julkisomisteisen yhtiön tärkeä rooli markkinahäiriöiden hillitsijänä ja laboratorioalan korkean kotimaisuusasteen turvaajana tulee kasvamaan entisestään, jos ja kun sote-uudistukseen liittyvä markkinallistaminen etenee ja esimerkiksi ulkomaiset terveysalan toimijat pyrkivät laajentamaan toimintaansa Suomessa. Laboratorioalan kotimainen asiantuntijuus on myös tärkeä tukipylväs terveystieteelliselle tutkimukselle ja sitä kautta koko terveydenhuollon toiminnalle ja kehitykselle. Toimivat julkiset laboratoriopalvelut ovat myös huoltovarmuuskysymys. Myös tutkimusten laadulla on suuri merkitys, sillä jopa 70 % lääkärien tekemistä hoitopäätöksistä perustuu laboratoriotutkimuksiin.

Liittyen hallitustehtäviini aloitin syksyllä myös kauppakamarin järjestämän Hyväksytty Hallituksen jäsen – HHJ-kurssin. Hallitusammattilaisen HHJ-tutkinnon saan vuoden 2019 aikana.

Lisäksi jatkoin Tampereella kehitysyhtiöiden Hermia Group ja Innovaatio Oy Uusi Tehdas hallituksissa huhtikuuhun asti. Jatkoin myös Museokeskus Vapriikissa toimivaa Postimuseota hallinnoivan Postimuseosäätiön hallituksessa ja mielenterveyskuntoutusta tekevän Sopimusvuori ry:n Näsinkulman Klubitalon klubimentorina. Näsinkulman klubilaisia kävi myös vieraanani eduskunnassa loppuvuodesta.

Jatkoin myös Käsi- ja taideteollisuusliitto TAITO:n hallituksen jäsenenä. Olin myös Valio Oy:n Pirkanmaan eettisen neuvottelukunnan jäsen ja Pirkanmaan maakuntavaltuuston varajäsenen.

Oman mainintansa ansaitsee myös Vihreiden poliittisen ohjelman uudistaminen. Kasvavan puolueen ohjelmatyö oli varsin suuri prosessi. Aloitin jo 2017 aikana vihreiden poliittisen tavoiteohjelman uudistamistyön, jonka ruuhkaisin vaihe osui 2018 kevääseen. Järjestimme ennätyksellisen joukkoistuksen ohjelman painopisteistä ja saimme tuhansia kommentteja jäsenistöltämme. Tämän lisäksi järjestimme työpajoja ympäri Suomea, sidosryhmätilaisuuksia ja seminaarin. Itse ohjelma hiottiin julkaisukuntoon työryhmässä, jonka jälkeen puoluekokous sai sanoa siihen sanansa. Pitkän iltatyöryhmän ja lukuisien äänestysten jälkeen ohjelma hyväksyttiin lopulta raikuvin aplodein puoluekokouksessa. Olen ylpeä tästä työstä!

Poliittinen ohjelma linjaa tavoitteitamme seuraavalle eduskuntakaudelle ja europarlamenttikaudelle. Keskeisimmät painopisteemme ovat ilmastonmuutoksen hillintä, köyhyyden torjunta ja koulutuksen kunnianpalautus. Lue lisää täältä.

6 Viestintä

6.1 Sosiaalinen media

Sosiaalisista medioista käytän lähinnä Facebookia ja Twitteriä ja Instagramia. Facebookiin kirjoitan laajempia kommentoivia päivityksiä jotka ovat pisimmillään käytännössä blogeja. Twitteriä käytän nopeaan viestintään ja Instagramissa (ja sen tarinoissa) pyrin avaamaan ikkunaa arkeeni yleisesti. Twiittejäni tai Facebook-päivityksiäni päätyi ajoittain myös lehtiin tai uutisiksi.

Yleisesti olen huolestunut paitsi sosiaalisen median vaikutuksista yhteiskunnalliseen ilmapiiriin, myös alustayhtiöiden kohtuuttomaksi paisuneesta vallasta. Sosiaalinen media tuntuu liian usein edistävän vastakkainasettelua dialogisuuden sijaan, ja esimerkiksi Facebook joutui vuoden aikana useisiin skandaaleihin poljettuaan ihmisten tietosuojaa. Olen pyrkinyt politiikassa nostamaan huomiota myös näille kysymyksille.

Sosiaalinen media on kuitenkin myös helpottanut arkea ja ylivoimainen enemmistö esimerkiksi saamistani yhteydenotoista ja palautteesta tuleekin paitsi sähköpostien, myös sosiaalisen median palvelujen kautta. On hienoa, että kynnys yhteydenottoihin on madaltunut! Pyrin vastaamaan kaikkiin saamiini henkilökohtaisiin yhteydenottoihin. Erityisesti sähköposteihin vastaaminen ei käytännössä aina kuitenkaan ole mahdollista viestien suuren määrän takia. Sähköposteja tulee edelleen päivässä noin 200.

6.2 Tiedotteet, blogit ja kirjoitukset

Julkaisin vuoden aikana useita tiedotteita, joista osa julkaistiin myös kotisivuillani tai vihreiden sivuilla. Aiempiin vuosiin verrattuna työhöni liittyvän julkaistun sisällön määrä kasvoi. Osan tiedotteista lähetin medialle suoraan julkaisematta niitä muualla tai säästämättä niitä, joten alla oleva lista ei ole kattava.

Tiedotteet Vihreiden sivuilla

Tiedotteet omilla kotisivuillani

Blogit Vihreiden sivuilla

Blogit omilla kotisivuillani

Mielipidekirjoituksia

6.3 Mediaesiintymisiä

Annoin haastatteluja medialle monista eri aiheista. Eduskunnassa olevat toimittajatkin alkoivat pikkuhiljaa tulla hieman tutummiksi ja pääsin ajoittain kommentoimaan päivän uutisia myös “lennossa” niin verkkoon, lehtiin kuin televisioonkin. Olin vuoden aikana esillä niin verkkolehdissä, maakuntalehdissä, iltapäivälehdissä, radioissa ja television ajankohtaisohjelmissa, kuin eri kanavien iltauutisissa ja uutisten loppukevennyksessäkin..

Alla joitakin esimerkkejä vuoden medianäkyvyydestäni:

HS Teema haastatteli minua alkuvuodesta laajaan artikkeliinsa, jonka aiheena oli nykyisten päättäjien esivanhempien rooli vuoden 1918 tapahtumissa ja sisällissodassa. Oma sukuhistoriani kietoutuu laajasti ajan tapahtumiin. Jutun voi lukea maksumuurin takaa täällä.

Image haastatteli minua laajaan tekoälyn tulevaisuutta käsittelevään juttuunsa. Kansanedustajien ymmärrystä aihealueesta tentattiin eri tavoin. Pärjäsin jos en täydellisesti niin ainakin paremmin kuin moni muu. Myös Ny Tid haastatteli minua tekoälykysymyksistä.

Monet sanomalehdet haastattelivat minua Vihreiden poliittisen tavoiteohjelman johdosta. Pääsin puhumaan niin maataloustuista kuin liikenteestä ja koulutuksestakin. Todennäköisesti poliittisen ohjelman julkaisun jälkeinen päivä oli elämäni aktiivisin mediapäivä: en ole aiemmin ollut käytännössä kaikissa lehdissä samaan aikaan.

Radiossa vierailin eri aiheista. Yle Ajantasa haastatteli ajankohtaisista aiheista, ja Yle puheessa pääsin kertomaan peliharrastuksestani ja eduskunnan peliklubista. Yle Tampere haastatteli ajoittain eri aiheista. Vihreiden puheenjohtajan vaihtuessa olin studiossa kommentoimassa laajemminkin, ja Ruovedellä Yle teki kesäisen yhteishaastattelun Pirkanmaan kansanedustajista aamukahvien merkeissä.

Vihreä Lanka haastatteli minua laajaan artikkeliinsa univajeen vaikutuksesta yhteiskuntaan. Teema sopi minulle hyvin, sillä kuopuksemme valvotti meitä reilusti yli kaksi vuotta. Onneksi tilanne helpottui hänen täytettyään kolme. Kirjoitin Lankaan myös kolumnin uudesta poliittisesta tavoiteohjelmasta, ja kommentoin ajankohtaisia eduskunnassa esillä olleita aiheita.

SuomiAreenalla Yle haastatteli minua ja demarikollegaani Sanna Marinia TV-uutisiin politiikan kesästä. Kun kokoomusedustaja suututti ihmisiä tölvimällä toimeentulotukiasiakasta TV:ssä, Yle kysyi näkemyksiäni empatiasta politiikassa. Uutisiin pääsin myös mm. tiedustelulain lähetekeskustelusta ja eräistä eduskuntaryhmäämme kohdanneista kohuista, joita sain päivystävänä eduskuntaryhmän puheenjohtajana selvittää myös medioille.

Ja niistä kohuista. Vihreisiin kohdistui loppukesästä alkaen negatiivisen julkisuuden kierre, joka johti lopulta puheenjohtajamme Touko Aallon loppuunpalamiseen ja eroamiseen tehtävistään. Politiikan maailma tuntui syksyllä erittäin armottomalta, eräänlaiselta jatkuvalta hälytystilalta. Osa uutisista oli ymmärrettäviä, mutta osasta tuli sellainen olo että nyt vihreitä pyritään systemattisesti mustamaalaamaan. Syksyllä minunkin aikaani kuluikin varsin paljon näiden tilanteiden hallintaan. Se oli erittäin stressaavaa, mutta välttämätöntä työtä. Onneksi tilanne rauhoittui vuoden loppua kohden ja onneksi Touko jota pidän paitsi kollegana, myös ystävänä, pääsi lepäämään ja palaamaan takaisin työelämään.

Loppuvuodesta eräiden turvapaikanhakijoiden tekemät rikokset nousivat uutisiin ja olin keskustelemassa niistä Sannikka & Ukkola -ohjelmassa. Vuoden päätteeksi vierailin vielä Yle Perjantai -ohjelmassa yhdessä sinisten Simon Elon kanssa niin ikään turvapaikkapolitiikasta.

Iltapäivälehdissä olin joitakin kertoja vuoden aikana. Laajin oli ydinvoimaan liittyvä artikkeli, jossa perustelin poliittisen tavoiteohjelmamme energiapoliittisia kirjauksia. Osasyynä oli Teollisuuden Voima Oy:n Ydin-lehti, jonne annoin laajan haastattelun hieman aiemmin. Totesin haastattelussa että vaikka emme lisäydinvoimaa ole kannattaneet eivätkä markkinatkaan siitä tunnetusti innostu, tarvitaan olemassaolevia ydinvoimaloita jatkossakin.

Keskeisin media arjessani oli edelleen kotimaakuntani Aamulehti. AL julkaisi useita mielipidekirjoituksiani ja teki ajoittain myös muita juttuja. Esimerkiksi Tampereen Vihreiden 30-vuotisjuhlissa pitämästäni puheesta AL teki lähes sivun jutun, ja he uutisoivat myös esimerkiksi esitykseni muuttaa kansanedustajien kulukorvausta ymmärrettävämmäksi.

Toinen tärkeä paikallislehti kotimaakunnassani on Tamperelainen, joka seuraa kansanedustajien tekemisiä aktiivisesti. Annoin lehdelle pari haastattelua ja he uutisoivat myös kannanotoistani. Erityisesti jäi mieleen pääkirjoitus, jossa minusta toivottiin Vihreiden puheenjohtajaa. Olen otettu, mutta myös tyytyväinen että Pekka Haavisto otti tehtävän vastaan.

7. Yhteenveto ja mitä tästä eteenpäin?

Tätä kirjoittaessani eduskuntavaaleihin on kaksi ja puoli kuukautta ja tämä ensimmäinen (ja toivottavasti ei viimeinen) kauteni eduskunnassa lähenee loppuaan.

Aika on kulunut todella nopeasti. Samalla ruuhkavuodet ovat tulleet lujaa iholle. Neljä vuotta sitten olin yhden pienen lapsen isä ja apulaispormestari. Nyt olen kahden pienen lapsen isä ja lähes täyden kauden hommia paiskinut kansanedustaja. Tulipa tehtyä maisterintutkintokin välissä valmiiksi. Eduskuntatyöhön koen löytäneeni hyvän rutiinin ja tempon ja niitä tarvitaan, sillä työ on jatkuvaa valintojen tekemistä ja priorisointia.

Olen tasapainoillut pikkulapsiarjen ja parlamentaarikkoarjen välillä parhaani mukaan. Se ei ole aina ihan yksinkertaista. Olen kuitenkin vankasti sitä mieltä, että on hyvä että myös meitä pienten lasten vanhempia on eduskunnassa asioista päättämässä: maadoitus pois työroolista tulee luonnostaan eikä pääse tai edes ehdi vieraantumaan arjen asioista, kun ne vyöryvät päälle päiväkoti-ikäisten intensiteetillä joka tapauksessa. Koen myös kasvaneeni tällä matkalla ihmisenä. Ilman perheen ja ystävien tukea mikään näistä ei olisi ollut mahdollista. Kiitos.

Olen luonteeltani siltojen rakentaja ja uskon yhteistyöhön ja dialogisuuteen, mutta eduskunnassa tämä usko on kyllä joutunut koetukselle. Näiden vuosien aikana olen toistuvasti joutunut ihmettelemään sitä, kuinka ummehtunutta poliittinen kulttuuri voi pahimmillaan olla ja kuinka vähän hallituksen ja opposition välillä lopulta on aktiivista intressien yhteensovittamista. Onneksi yksittäisten kansanedustajien (ja ministerienkin) kanssa on mahdollista tehdä yhteistyötä hallituksesta ja talon tavoista riippumatta, mutta poliittinen kulttuuri tarvitsee muutosta ennen kuin on liian myöhäistä.

Olen saanut edustaa Suomea monissa odottamattomissakin paikoissa ja toisaalta joutunut nielemään salissa kirveleviä tappioita, kun eduskunta on tehnyt äänestyksissä monia suorastaan epäinhimillisiä päätöksiä. Olen äänestänyt vastaan kun koulutuksesta eli tulevaisuudestamme on leikattu lähes miljardi euroa ja heikommassa asemassa olevien ihmisten asemaa heikennetty entisestään. Olemme tarjonneet sinnikkäästi vaihtoehtoja vaikuttavamman ilmastopolitiikan edistämiseksi. Olen pyrkinyt tuomaan osaamistani myös esimerkiksi tulevaisuus- ja teknologiakysymyksissä hyödynnettäväksi lakien valmistelussa. Olemme pitäneet paljon ääntä ihmisoikeuksien puolesta, vaikka yhteiskunnassa ovatkin puhaltaneet nuivat tuulet. Olen pyrkinyt nostamaan keskusteluun monia asioita aina kulttuuripolitiikasta Pirkanmaan soiden suojeluun ja laatinut puolueelleni uuden ja laajan poliittisen tavoiteohjelman.

Asiat eivät ole mustavalkoisia mutta yhdestä asiasta olen varma, nimittäin siitä että kevään vaaleissa voimme vaikuttaa Suomen suuntaan ja edistää reilumpaa tulevaisuutta yhdessä. Sitä olen lähtenyt politiikkaan tekemään ja sitä toivon pääseväni myös seuraavassa eduskunnassa jatkamaan. Toivon ja tarvitsen tukeanne kevään vaaleissa, tervetuloa mukaan!

30.1.2019

Olli-Poika Parviainen