Viranomaisen toiminnan ailahtelu voi pahimmillaan vaarantaa ihmisen arjen ja terveyden. Nyt näkemäni oikeusasiamiehen ratkaisu joulukuulta 2018 Kelan toiminnasta eräässä lääkekorvaustilanteessa on todella herättävä esimerkki. Ratkaisussaan oikeusasiamies pitää Kelan toimintaa monessa kohtaa selkeästi lainvastaisena. Viranomaisen mielivallalle tai lainvastaiselle toiminnalle ei Suomessa pidä olla yhtään tilaa.
Kantelija oli saanut vuosien jälkeen yllättäen kielteisen toimeentulotukipäätöksen kilpirauhaslääkityksensä lääkekorvauksiin. Tuki evättiin kyseenalaisin perusteluin. Oikeusasiamies listaa useita tapoja, joilla viranomainen on toiminut lainvastaisesti.
Kela oli ensinnäkin lainvastaisesti – ja piittaamatta oikeusasiamiehen aiemmasta ratkaisusta – edelleen perustellut hylkäävää päätöstä sillä, että lääke ei ole hakijalle täysin välttämätön. Vielä ikävämmän tilanteesta teki, että kantelija oli Kelan pyynnöstä toimittanut erikseen lukuisen määrän asiakirjoja ml. useita lääkärinlausuntoja, todistukseksi siitä, miten kyseinen lääke on hänelle erittäin tarpeellinen ja välttämätön. Tästä huolimatta, ottamatta huomioon pyydettyjä yksilöllisiä tekijöitä oli lääkekorvaus evätty Kelan oman asiantuntijalääkärin perustelun pohjalta. Oikeusasiamies piti päätöstä tältä osin laittomana, sillä se oli tehty vailla riittävää yksilöllistä harkintaa ja riittäviä perusteluja.
Erityisen ongelmalliseksi Viranomaisen toiminnan teki tässä tapauksessa se, että linja oli muuttunut yhtäkkiä, mikä on täysin vastoin sitä, että kansalaisen tulee luottaa viranomaisen toimivan johdonmukaisesti ja luotettavasti. Lisäksi Kela oli lainvastaisesti antanut osana päätöstään myös ennakoivan kieltävän toimeentulotukipäätöksen. Oikeusasiamiehen ratkaisu on yli 11 sivua pitkä ja sisältää valtavan määrän epäkohtia kyseisen tapauksen käsittelystä.
Virheitä voi sattua, mutta samalla täytyy tiedostaa, että tämän kaltaiset tilanteet osuvat monesti jo valmiiksi heikommassa asemassa oleviin ihmisiin. Erityisen murheellista tällaista on lukea vastajulkaistun Helsingin sanomien köyhyyskyselyn valossa. Hesarin jutussa monet vähävaraiset kertoivat suurista voimattomuuden, osattomuuden ja vihan tunteistaan yhteiskuntaa kohtaan. Taustalla on usein kokemus siitä, että vähävaraisen on pärjättävä yksin ja jos apua tarvitsee, sitä ei saa. Suomalaisen tukiviidakon hankala puoli on sen monimutkaisuus. Siksi monet eivät käytä heille kuuluvia tukia eivätkä saa heille kuuluvaa apua.
Byrokratian kanssa painiminen jo itsessään voi olla monille liikaa silloinkin, kun viranomainen toimii asianmukaisella tavalla. Siksi on erittäin raskauttavaa, jos viranomainen esimerkiksi juuri terveydelle keskeisten lääkkeiden saamiseen vaikuttavia päätöksiä tehdessään syyllistyy selkeästi lainvastaiseen toimintaan.
Kansalaisella ei ei voi olettaa olevan resursseja käydä oikeustaisteluun valtiota vastaan, etenkään hetkellä, jolloin hän tarvitsee apua ja tukea. Ihmisten on voitava luottaa siihen, että viranomainen toimii laillisesti ja johdonmukaisesti. Muuhun ei nykypäivän Suomessa saa olla varaa. Suomi tarvitsee myös sosiaaliturvan kokonaisuudistuksen, joka on toteutettava ihmislähtöisesti.