Viime aikoina Suomessakin on keskusteltu laajalti erilaisista seksuaalirikoksista, etenkin julkisilla paikoilla tapahtuvasta seksuaalisesta ahdistelusta. Seksuaalisen itsemääräämisoikeuden loukkaaminen on aina tuomittavaa ja sen ääripäässä raiskaus on erityisen vakava rikos kaikissa tilanteissa. Kaikkien tahojen on tehtävä yhteistyössä voitavansa seksuaalirikosten torjumiseksi.
Asia koskee kaikkia väestöryhmiä. Erityisen haavoittuvassa asemassa ovat mm. lapset ja nuoret. Sisäministeriön Right to Choose -hanke ohjaa ja tukee nuoria tunnistamaan seksuaaliseen häirintään ja väkivaltaan liittyviä tilanteita. Hankkeen yhteydessä vuonna 2014 laaditun poliisiammattikorkeakoulun lapsiuhritutkimuksen mukaan noin joka kolmas yhdeksäsluokkalainen tyttö ja pojista melkein joka neljäs on joutunut seksuaalisen häirinnän tai väkivallan uhriksi.
Internetissä seksuaalista häirintää on kokenut enemmän kuin neljännes tytöistä ja noin kymmenen prosenttia pojista. Seksuaalisen väkivallan uhrit kertovat tapahtuneesta kolmannelle osapuolelle herkemmin, jos tekijä on ollut aikuinen. Ikätovereiden teoista ilmoittaa kertoneensa vain vajaa 60 prosenttia. Useimmiten asiasta kerrotaan kaverille. Poliisille hyväksikäytön uhreista puhui alle kymmenen prosenttia.
Ilmiö ei ole Suomessa uusi, mutta elää yhteiskunnan mukana. Esimerkiksi internet ja sosiaaliset mediat ovat luoneet häirinnälle uusia kanavia ja ilmenemismuotoja. Niiden tunnistaminen ja niihin puuttuminen voi edellyttää uudenlaisia keinoja.
Seksuaalinen häirintä on hyvin monimutkainen ilmiö. Samoilla toimilla ei pystytä vähentämään häirintää kaikissa ryhmissä. Esimerkiksi nuoret, vanhukset, maahanmuuttajat, vammaiset, miehet ja naiset tai seksuaali- ja sukupuolivähemmistöt voivat kohdata rikokset elämässään hyvin eri tavoin.
Seksuaalirikosten kohteeksi joudutaan myös mm. työpaikoilla ja lähisuhteissa. Seksuaalinen väkivalta on myös yksi ikäihmisten kaltoinkohtelun muoto. Viime aikoina julkisessa keskustelussa on kannettu huolta myös turvapaikanhakijoiden osuudesta epäiltyjen joukossa. Osalla maahanmuuttajista myös kynnys ilmoittaa itseen tai läheiseen kohdistuvasta häirinnästä viranomaisille voi olla vielä muutakin väestöä korkeampi.
Häirinnästä merkittävä osa tapahtuu läheisten ihmisten kesken esimerkiksi kotioloissa. Myös julkisilla paikoilla tapahtuu seksuaalirikoksia. Julkisilla paikoilla tapahtuva häirintä voi heikentää yleistä turvallisuuden tunnetta merkittävästi, vaikka tapauksia ei olisi määrällisesti yhtä paljon.
Poliisin tehtäviin kuuluvan yleisen turvallisuuden takaamisen lisäksi seksuaalirikoksia voidaan ennaltaehkäistä myös muun julkisen toiminnan kautta.
Keinoja ovat esimerkiksi vaikenemisen kulttuurin poistaminen seksuaalirikosten ympäriltä, yhteiskunnan pelisääntöjen kirkastaminen kaikille suomalaisille ja Suomeen saapuville sekä ihmisten fyysiseen koskemattomuuteen ja seksuaaliseen itsemääräämisoikeuteen liittyvä valistus erityisesti lapsille ja nuorille.
Esimerkiksi kouluissa, nuorisotyössä ja maahanmuuttajien palveluissa voidaan madaltaa kynnystä puuttua seksuaalirikoksiin ja ilmoittaa niistä. Myös poliisin näkyvä läsnäolo julkisilla paikoilla itsessään lisää turvallisuutta ja ehkäisee rikoksia. On myös hyvä miettiä miten voitaisiin entisestään madaltaa kynnystä ilmoittaa poliisille havaituista rikoksista.
Edellä olevan perusteella esitän valtuuston työjärjestykseen vedoten seuraavat kysymykset
1. Miten seksuaalirikosten ennaltaehkäisy on huomioitu kaupungin järjestämissä palveluissa, joita ovat esimerkiksi perusopetus, nuorisotyö, toisen asteen koulutus, sosiaalityö ja kotouttavat palvelut?
2. Miten kaupunki varmistaa henkilöstönsä osaamistason tunnistaa, kohdata ja auttaa seksuaalirikosten uhreja?
Olli-Poika Parviainen / Vihr
Vastaus toimitetaan Tampereen kaupunginvaltuuston kyselytunnilla 18.1.2016
Aiheeseen liittyvä tiedote löytyy täältä