Aamulehden uutinen 28.6. kesäterasseihin liittyen menee suoraan asiaan: ”Ensi kesänä Tampereen keskustassa voi olla nykyistä huomattavasti vähemmän kesäterasseja, sillä noin 150 vuokrasopimusta päättyy loppuvuonna. Kaupunkikuvatoimikunta haluaa hävittää rumat juottolat hienojen arvotalojen edustalta”.
Toki uutinen voi olla lehdelle yleinen kärjistys, mutta en malta olla puuttumatta siihen. Erityisesti kun Tampereelle tarvittaisiin päinvastoin lisää terasseja.
Tampereen kaupunkikuvatoimikunta on siis huolissaan kaupungin ilmeestä ja tällä kertaa terassit ovat se juttu, joka ei miellytä jonkun silmää. Nyt emme siis puhu keskustorin teltasta, katusoittajista, puistossa tissuttelusta, kauppojen ständeistä tai jostain muusta pohjimmiltaan kontrollihakuisista saman aihepiirin teemoista, joita putkahtelee ajoittain esiin.
Optimisesti voisi ajatella, että kaupunki haluaa lisää entistä viihtyisämpiä terasseja keskustaan. Tai sitten ei. Erityisesti kun uutiseen liittyi verhottu uhkaus lukuisten vuokrasopimusten irtisanomisista. Olisi toki hyvä jos kaupunki ja ravintoloitsijat neuvottelevat yhdessä tavoitteena saada kaupunkiin monipuolisia ja persoonallisia terasseja niin ruokailijoille, kahvin ja teen ystäville kuin oluenjanoisillekin. Siitä ei vain nyt tainnut olla kyse.
Kaupunkikuvatoimikunnan puheenjohtaja, rakennustarkastaja Eija Muttonen-Mattilan mukaan ”terassien ulkoasun on oltava siisti ja raikas”. Esimerkkeinä onnistuneista terasseista hän mainitsee hotelli Tammerin terassin ja Finlaysonin vieressä sijaitsevan The Grill -ravintolan terassin. Mikäs siinä. Hienoja paikkojahan nämä ovat. Sivumennen sanottuna myös monelle aika kalliita.
Varsinainen argumentaatio toimikunnalla ei kuitenkaan ole mielestäni erityisen raikasta. Argumentit panimologoilla varustettujen varjojen kitkemisestä pois rumuuden perusteella tuntuvat erikoiselta, jos samaan aikaan sallimme tuhansittain muita mainoksia kaupunkikuvassamme. Toinen murheenkryyni toimikunnalle olivat muovituolit. Harvalla pysyvällä terassilla muutenkaan enää näkee niitä tuulen lennätettäviä valkoisia tuoleja. Ja olen kyllä juonut monta hyvää olutta moisessakin istuen. Tosin jos tuolit ja varjot ovat ylipäätään huolia tässä kaupungissa niin aika hyvin meillä näkyvät asiat olevan…
Mitä tästä jää käteen? Rivien välistä voi lukea mikä joitakin nyt häiritsee: halpaa juomaa tarjoavat terassit, jotka eivät ole satsanneet design-huonekaluihin tai Marimekon kuoseihin. Mielestäni kaupunki voi olla mukava ja viihtyisä siitäkin huolimatta, etteivät kaikki terassit ole samasta puusta veistettyjä tai tietyn vaikutelmaltaan varsin keskiluokkaisen ideaalin mukaisia.
Jos keskustasta halutaan kauniimpi ja viihtyisämpi ja hienoja rakennuksia halutaan korostaa, löytyy paljon hyviä keinoja: lisää niitä roskiksia erityisesti viikonloppuisin, puistoyksikölle riittävä resursointi ja taloja voi korostaa esimerkiksi valaisun keinoin, mielellään ympärivuotisesti. Tästä teemme muuten parhaillaan suunnitelmia osana valoviikkojen kehittämistä.
Ääritapaukset pois lukien hyvän estetiikan määrittäminen on vaikeaa. Minua ainakin risoo panimojen aurinkovarjoja tai muovituoleja enemmän se nyrpeä ajatus, että kaiken pitää näyttää sisustuslehdestä repäistyltä. On turha puhua yhteisestä olohuoneesta, jos yhteinen määritellään yhden (pikkuporvarillisen) ideaalin mukaan. Kaupungissa nyt vain kuuluu olla monenlaista pöhinää. Ja jos terasseja halutaan kehittää kaupungin toimesta, kysytään sitten niiltä käyttäjiltäkin.
Mielestäni on tarpeetonta puhua Pariisista tai jostain muusta ”terassikaupungista” tässä yhteydessä, kuten toimikunta tekee. Parissakymmenessä maassa käyneenä olen vakuuttunut siitä, että terasseja on joka lähtöön ja hyvä niin. Pariisin keskustan pikkusievät turistikahvilat ovat jotain sellaista johon edes suomalaisella hyvinvoivalla keskiluokalla ei aina ole varaa. Sellaisenko Tampereen keskustan me haluamme? Omalla pariisinreissullani käytin lähinnä sellaisia kuppiloita, jotka tuskin täyttäisivät kaupunkikuvatoimikunnan ”kriteerejä”. Hauskaa oli kuitenkin.
Optimistina toivon, että kaupunkikuvatoimikunta toimii rakentavasti taatakseen Tampereelle monipuolisen ja moninaisen terassikulttuurin jatkossakin. Siihen kokonaisuuteen mahtuu niin Tammer kuin Monttukin. Jos näin ei ole, asiaan palataan valtuustossa.
Ja loppuhuomautuksena. Vaikka kaupunkikuvatoimikunta sanoisi mitä, terassit eivät ole ongelma pyöräilylle keskustassa. Pyöräilyn ongelmat ovat tunnetusti muualla. Mutta se on toinen tarina. Nautitaan kesästä. Jokainen tavallaan. Jos kaupunkikuvatoimikunnalla on tekemisen puute, suosittelen terassikierrosta Tampereella. Rohkeasti sekaan vaan!
Hyvä seura ja kesä hyvän terassin pohjimmiltaan tekevät. Ja ystävällinen henkilökunta.