kolumni Suur-Tampere-lehdessä 10.9.2015
Maailmaa koettelevan pakolaiskriisin aiheuttamat aallot ulottuvat Suomeenkin. Viime vuonna aikuisia turvapaikanhakijoita saapui Suomeen vajaat 3700, kun tämän vuoden luku elokuun loppuun mennessä on jo yli 6800. Pelkästään Välimeren yli Eurooppaan on pyrkinyt jo yli 350 000 ihmistä, joista yli 2600 on hukkunut.
Valtava määrä ihmisiä on liikkeellä sorron, vainon, sotien ja osittain myös ilmastonmuutoksen ja köyhyyden vuoksi. Suomeen on saapunut vastaavia ihmismääriä viimeksi 1990-luvulla, jolloin entisen Jugoslavian alueella sodittiin.
Pirkanmaallakin joudutaan miettimään vastaanottokeskusten riittävyyttä. Keskuksia avataan nyt kiireellä koko maassa. Esimerkiksi Punkalaitumen vastaanottokeskus avataan uudelleen ja Tampereelle tulee alaikäisten turvapaikanhakijoiden ryhmäkoti. Joissakin Suomen kunnissa ajatus vastaanottokeskuksista on aiheuttanut myös pelkoa ja vastustusta. Vierailin hiljattain Mänttä-Vilppulassa SPR:n ylläpitämässä vastaanottokeskuksessa katsomassa omin silmin, missä mennään juuri nyt.
Mäntän vastaanottokeskuksessa on nyt täydet 300 asiakasta. He edustavat noin kolmeakymmentä kansallisuutta. Keskuksen yhteydestä löytyy niin kielikoulutusta ja perusterveydenhoitoa, kuin päiväkotikin. Asiakkaat viipyvät keskuksessa keskimäärin kuukausia. Oleskeluluvan saaneet siirtyvät kuntien palvelujen piiriin.
Mäntän keskus toimii täynnä ollessaankin tehokkaasti ja melko pienellä, mutta asialleen omistautuneella henkilöstöllä. Yhteiselo kantaväestön ja vastaanottokeskuksessa asuvien välillä sujuu Mäntässä yleisesti ottaen hyvin. Pelot vastaanottokeskuksiin liittyen tuntuvat aiheettomilta.
Poliittiset puheet ovat koventuneet. Toisaalta yhä useampi suomalainen haluaa auttaa hädänalaisia. Ei ole montaa sukupolvea siitä, kun olimme itse muiden avun varassa ja moni muistaa tämän. Ihmisten halu ja valmius auttaa on hyvin konkreettinen. Kun jututin Irakista vainoa paennutta insinööriä, pihalle ajoi tavallinen suomalainen lahjoittaakseen tavaraa.
Suomi ei voi yksin kantaa koko maailmaa harteillaan, mutta ei sellaista kukaan meiltä pyydäkään. Voimme kuitenkin osoittaa inhimillisyyttä kantokykymme puitteissa ja hoitaa pienen osamme niin hyvin kuin mahdollista. Näin luomme menestyksen eväitä myös omalle tulevaisuudellemme. Olennaista on hyvä kotouttamispolitiikka. Se edellyttää mm. pääsyä kielikoulutukseen, muuhun opetukseen, työelämään ja yritystoimintaan. Kotoutuminen alkaa jo vastaanottokeskuksesta. Siksi niiden sujuva toiminta on varmistettava.
Olli-Poika Parviainen
kirjoittaja on vihreiden kansanedustaja ja maahanmuuttoasioista vastaavan eduskunnan hallintovaliokunnan jäsen