Eduskunnan perustuslakivaliokunta torppasi vähemmän yllättävästi sote-lain nyt jo toistamiseen perustuslaillisten ongelmien vuoksi. Sosiaali- ja terveysvaliokunnan viimeisin esitys ei siis ollut ratkaissut mallin ongelmia riittävästi. Sote-uudistus siirtyy vääjäämättä seuraavalle hallituskaudelle tai hamaan tulevaisuuteen.
Kunnille tilanne on ollut työläs ja turhauttava. Kuntia on kuormitettu valtavasti ensin kuntarakenneuudistuksella ja sitten sote-uudistuksella ilman, että kummassakaan on tähän asti saatu oikeastaan minkäänlaisia tuloksia.
Selvityksiä ja skenaarioita on laadittu kunnissa valtava määrä. Esimerkiksi Tampereen seudulla käytettiin paljon rahaa ja aikaa yhteisen ja kokonaan uudenlaisen kuntarakenneratkaisun selvittämiseen, vain jotta esitys päätyi suoraan arkistokaappiin. Sote-uudistuksen takkuilu puolestaan on halvaannuttanut kuntien toiminnan kehittämistä ja tehostamista. Kaikki tämä maksaa veronmaksajille, paljon. Viimeisenä yksityiskohtana kuntien olisi pitänyt muodostaa kanta päivitettyyn sote-esitykseen parissa päivässä yksinomaan sosiaali- ja terveysvaliokunnan tiedotteen pohjalta. Hyvällä hallintotavalla olisi lakaistu lattiaa.
On selvää, että Suomi tarvitsee sote-uudistuksen ja, että valtion on kyettävä tekemään päätöksiä silloinkin kun kunnissa on eriäviä näkemyksiä. Näyttäisi kuitenkin olevan myös selvää, että sote-uudistus nykyisessä muodossaan ei tule toteutumaan. Pelkästään poliittisista arvovaltasyistä siihen ei kannata takertua. Hallitus ja oppositio saadaan kyllä saman pöydän ääreen uudestaankin.
Seuraavan hallituksen on analysoitava sote-uudistuksen toteuttamisen vaihtoehdot uusiksi ja haettava sellainen malli, joka on perustuslakimme mukainen. Nykyisen esityksen jatkuva paikkailu on liian epävarmaa. Sosiaali- ja terveysvaliokunnan viimeisin esitys maakuntien kokoisesta tuotantoalueesta oli jo askel parempaan suuntaan, mutta jätti edelleen esimerkiksi kuntalaisten vaikutusmahdollisuudet ja menojen jakautumisen liian epämääräisiksi.
Selkeä tapa järjestää sote-uudistus olisi edelleen vihreiden jo viime eduskuntavaalien alla esittämä malli: maakunnallinen sote-alue, jolla olisi verotusoikeus ja jonka päättäjät valittaisiin suorilla vaaleilla. Tämä olisi kuntayhtymää demokraattisempi, selkeämpi ja todennäköisesti tehokkaampi tapa järjestää palvelut.
Maakunnallinen malli olisi reilumpi kustannusten jakautumisen suhteen ilman, että se romahduttaisi esimerkiksi kaupunkiseutujen kehyskuntien taloutta tai pakottaisi kuntia suuriin veronkorotuksiin. Toisaalta sairaanhoitopiirejä olisi ohjattava valtion puolelta jonkin verran, jotta rahaa ei hukattaisi keskinäiseen kilpailuun tai erikoissairaanhoidon kilpavarusteluun sairaanhoitopiirien välillä.
Toki maakunnalle voidaan siirtää muitakin ylikunnallisia tehtäviä, jos parhaaksi katsotaan. Malli poistaisi tarpeetonta vastakkainasettelua esimerkiksi seutujen keskuskaupunkien ja kehyskuntien välillä ja turvaisi myös kuntien itsenäisyyttä ja päätösvaltaa muissa asioissa. Alkuperäisessä sote-mallissa kunnille olisi jäänyt lähinnä maksajan rooli, mikä olisi uhannut suoraan kuntien muita palveluita.
Toivon, että seuraava eduskunta ottaa sote-uudistuksen yhdeksi tärkeimmistä tavoitteistaan. Odotteluun ei ole aikaa.
Aiheesta paljon lisää mm. Osmo Soininvaaran ja Touko Aallon blogeissa.