Tuore hallitusohjelma ehti jo pelästyttää minut pahemman kerran kristillisdemokraattien aborttikannoilla ja nihkeillä uutisilla eräiden tasa-arvotavoitteiden vesittymisestä. Ensijärkytyksestä toisenlaisen sixpackin avulla toivuttuani ja yön yli nukuttuani luin ohjelman kokonaisuudessaan läpi. Aamuun mennessä vihreätkin olivat jo ilmoittaneet tekevänsä aloitteen sukupuolineutraalista avioliittolaista, joten taantumus voidaan näiltä osin siis vielä välttää.
Säästötavoitteet ovat haastavia, mutta edelliseen hallitusohjelmaan verrattuna ohjelma vaikuttaa tasapainoisemmalta. Olisin kuitenkin toivonut lisää vapaamielisyyttä edistäviä linjauksia, sillä nehän eivät välttämättä edes maksa mitään.
Vihreä verouudistus jatkuu ja verotuksen yleislinjat vaikuttavat oikeudenmukaisilta. Myös yritystukien parempi kohdentaminen pieniin ja keskisuuriin kasvuyrityksiin kuulostaa hyvältä. Asuntolainojen verovähennyksiin puututaan ehkä liiankin maltillisesti: nyt vähennyksistä nipistetään juuri sen verran, ettei muutos välttämättä hillitse asuntojen hintojen nousua ja lopulta esimerkiksi nuoret lapsiperheet voivat joutua maksajiksi.
Opintorahan sitominen indeksiin on vihdoinkin toteutumassa, joskin nykyisistä opiskelijoista moni ehtii valmistua ennen kuin uudistus otetaan käyttöön. Vaalilupaus lunastettiin rimaa hipoen.
Arvonlisäveron laajentamista sanoma- ja aikakauslehtiin en koe nyt nettiaikana ongelmalliseksi. Haittaverot makeisille ja sensellaisille kasvattavat veropohjaa harmittomasti.
Kestävän kehityksen mittaristoja otetaan vihdoinkin päätöksenteon tueksi. Eduskuntavaalikampanjassani esiin nostamani aidon kehityksen mittari eli GPI lienee yksi vaihtoehto.
Joukko- ja kevytliikenteen osalta ohjelma on sävyltään positiivinen. Tulkitsin lähiraideliikennekirjauksia esimerkiksi Turun ja Tampereen raitiotiehankkeita periaatteessa puoltaviksi, mutta yksityiskohdat jätetään liikennepoliittiseen selontekotyöhön.
Tietoyhteiskuntanäkökulmasta ohjelma sisältää mielenkiintoisia lupauksia. Julkisten tietovarantojen avaaminen kaikkien käyttöön tuottanee paljon hyötyjä. Sen sijaan avoimen lähdekoodin ohjelmia olisi voinut suosia nyt linjattua enemmän. Avoimuus tulisi ylipäätään ottaa valtion strategiseksi tavoitteeksi ja sen tulisi läpäistä kaikki yhteiskunnan sektorit päätösvalmistelusta tietojärjestelmiin. Hallitusneuvotteluprosessihan oli ääriesimerkki avoimuuden vastaisuudesta.
Ohjelmatekstissä korostuu kiusallisesti asioiden selvittäminen ja tarkistaminen. Nämähän eivät itsessään tarkoita mitään. Optimisti voi ajatella, että esimerkiksi kristillisdemokraattien vaatima aborttilain tiukentamisen selvittäminen on kuollut kirjain, mutta toisaalta esimerkiksi turkistarhauksesta on kirjattu aivan yhtä epämääräisesti.
Ristiriitojakin on. Leipäteksti sisältää 79 sivua kaunista ja hyvää mutta varsinainen numeropuoli on melko karua luettavaa. Esimerkiksi poliisin resurssien turvaaminen ja sisäministeriön miljoonaleikkaukset ovat ristiriidassa keskenään. Samaan aikaan ohjelmassa puhutaan arjen turvallisuudesta. Myös harmaan talouden torjunta ja kotitalousvähennyksistä leikkaaminen ovat ristiriitaisia tavoitteita.
Minulle ei täysin auennut, miten kunnat selviävät esimerkiksi vanhuspalvelulain velvoitteista ja miksi ohjelmassa kuitenkin väitetään, ettei kuntiin runnota lisävelvoitteita. Ilmeisesti kaikki hallitusohjelmaa työstäneet työryhmät eivät ole pelanneet aivan samalla kentällä.
Vaikka perussuomalaisten olisi ollut syytä lunastaa ylisuuret puheensa hallituksessa ja esimerkiksi vihreät olivat jo valmistautuneet oppositiokauteen, uskon nyt mahdollisesti muodostuvan hallituspohjan olevan Suomelle enemmän eduksi kuin haitaksi. Paljon riippuu kuitenkin siitä, miten euroalueelle käy.
Vihreiden kommentit hallitusohjelmasta voi lukea täällä.