Oheinen kuva on otettu hiljattain Suomensaaren uimarannan vessasta. Kyseessä ei ole yksittäistapaus. Yhteiseen omaisuuteen kohdistuva ilkivalta on yleistä.
Uimarannat ovat tänäkin vuonna ottaneet kunnolla osumaa. Esimerkiksi infotaulut ainakin Halimasjärven ja Raholan uimarannoilta oli heitetty järveen. Infotauluja tuhotaan muutenkin usein. Irti laskettujen tai varastettujen pelastusveneiden nouto järveltä on rutiinia. Bajamaja tuhottiin viimeksi Alasjärvellä Ruotulassa.
Irtoavan tavaran tuhoaminen tai varastaminen on yleistä myös muualla. Pukukoppien ja vessojen koristelemisesta tageilla en edes aloita ja vähänkään syrjemmässä olevien penkkien kohtalon tietää jokainen joskus ulkona lenkillä käynyt. Virkistysalueet ja infra saavat säännöllisesti myös osuutensa.
Tampereen kaupungin talous on tiukilla. Kaupungin sivistys- ja elämänlaatupalveluilla on krooninen resurssipula eikä tarjonta vastaa kysyntää. Kaikki kulttuuripalvelut, liikuntapalvelut, vapaa-aikapalvelut, harrastamisen tukeminen ja vapaa sivistystyö ovat vain noin 6 % kaupungin budjetista. Jouduimme juuri keväällä nipistämään budjettia entisestään muualla kaupunkikonsernissa ylittyneiden menojen kattamiseksi.
Kaupungin omaisuuteen kohdistuva ilkivalta ärsyttää myös siksi.
Lisäksi ilkivalta tulee veronmaksajille kalliiksi. Esimerkiksi tilakeskus käytti viime vuonna 121 000 euroa pelkästään kaupungin kiinteistöihin kohdistuneen ilkivallan korjaamiseksi. Tänä vuonna suunta on sama. Vertailun vuoksi vaikkapa pienen lähikirjaston vuosikustannukset ovat noin 30 000 euroa. Aiemmin vahinkojen korvauksia on saatu myös vakuusrahaston kautta, mutta tänä vuonna omavastuut ovat kasvaneet.
Tänäkin vuonna jouduimme pohtimaan lähiliikuntapaikkojen kohtaloa. Samalla ilkivalta syö resurssejamme aivan turhaan. Kulttuuri- ja vapaa-aikapalveluissa jo muutamilla tuhansilla lisäeuroilla saisi paljon aikaan. Mieluummin lisäisimme palveluja kuin tukisimme jonkun angstikohtausta tai kukkoilua.
Pidetään asuinympäristömme kunnossa.