Kävin keskiviikkona Messukylän lukiolla haukuttavana, sillä lukio aiotaan sulauttaa Sammon keskuslukioon. Paikalle oli kutsuttu kaikkien valtuustoryhmien pj:t, mutta yhdeksästä ryhmästä paikalle olivat lisäkseni saapuneet vain sitoutumattomien ja perussuomalaisten edustajat. Olin ainoa paikalla ollut kaupunginhallituksen jäsen ja jouduin perustelemaan todennäköistä lukion lakkautuspäätöstä paikallisille. Paikalla ollut kokoomuksen Ilkka Sasi sentään tuki kaupunginhallituksen linjauksia ja saimmekin osallistua iloiseen sukupolvien välistä sotaa muistuttaneeseen debattiin. Ei tainnut paljoa ääniä sadella. Pojittelua sen sijaan sain kuulla sediltä ja tädeiltä riittämiin.
Kun rahaa ei ole niin rahaa ei ole ja koko ajan sen määrä vähenee. Korostin, että lukioiden yhdistyessä kaupungin on huolehdittava MeLun laadukkaan viestinnän erikoistumisopetuksen säilymisestä uusissa tiloissa. Onhan Tampereella TTVO ja viestintäopetusta tarjoava yliopiston laitoskin. Viestintälukio on osa samaa jatkumoa.
Nyt väännämme siis 30 miljoonan euron säästöpaketista. Kaupunki takoi viime vuonna voittoakin, mutta ne sulivat verokertymän vähenemiseen heti alkuvuodesta.
Olemme kikkailleet parhaamme, jotta säästöt olisivat mahdollisimman lieviä. Viimeisimpänä esitimme, että kaupungin henkilöstö osallistuisi säästötalkoisiin esimerkiksi lykkäämällä palkankorotuksiaan. Tällä yksinkertaisella tempulla olisi säästynyt melkein viisi miljoonaa euroa. Esitys sai tylyn vastaanoton työntekijöiden etujärjestöiltä. Ensi vuosi tulee todennäköisesti olemaan kaupungin taloudelle paljon tätä vuotta synkempi ja henkilöstöjärjestöjen pitäisi tietää asia. Kaupunki on suuri työnantaja, mutta ensisijaisesti se on vastuussa kuntalaisille.
Järjestöjen asenne heijastelee käsitystä, jonka mukaan kaupunki olisi yksityinen suuryritys. Mutta kun ei ole. Jo pelkkä työn vakaus kertoo muuta. Listalla oli myös lomarahojen vaihtamista vapaaksi ja muita pehmeitä toimia miljoonien eurojen edestä. Eivät kelvanneet. Sen sijaan järjestöt syyttivät kaupungin poliittista johtoa taloustilanteesta. Yeah Right. Silmät auki nyt maailmalle.
Pelkillä palkankorotusten siirroilla olisi siis saatu paikattua terveydenhuollon avopalveluiden vajeita. Nyt liikkumavaraa ei ole, kuin maksimissaan muutama miljoona ja sekin edellyttänee alijäämäisen budjetin tekoa.
Vaikka palkankorotukset olisivat kuinka tarpeen, sotii oikeustajuani vastaan se, että kuntalaisten peruspalveluista karsitaan samalla, kun osalle porukasta annetaan lisää liksaa.
Saimme kuluneiden viikkojen aikana onneksi torpattua ainakin kahden lähikoulun ja Hervannan uimahallin lakkautusaikeet ja Tampereen aterian pöllöt säästöehdotukset.
Vasemmisto on esittänyt ja tulee todennäköisesti maanantaina esittämään yli kuuden miljoonan euron vähennyksiä säästöihin. Ratkaisuiksi he tarjoavat kaupungin velkamäärän kasvattamista ja kunnallisveron korotusta. Vasemmisto esitti myös ”työllisyyspakettia”, joka sisälsi mm. vuokra-asuntojen rakentamista. Vihreät olivat valmiita tukemaan monia heidän esityksiään seuraavan talousarvion laadinnan yhteydessä, mikäli he suostuisivat nyt säästöehdotuksiin. Ei kelvannut. Toivottavasti yhteinen sävel vielä löytyy ja he ovat valmiita joustamaan.
Jos lapsia ja nuoria käytetään syynä rahoittaa palveluita velaksi, niin kuka ne ylimääräiset velat sitten maksaa tulevina vuosina? Isä opetti, ettei kapakassa makseta luotolla. Käyttömenoihin ei pidä ottaa lainaa. Se johtaa tilanteeseen, jossa ennen pitkää pelkät korkomenot nousevat kestämättömiksi ja johtavat palveluiden heikentymiseen.
Vastuullisessa asemassa oleminen tarkoittaa nyt sitä, että pyrimme pitämään velkautumisen hallinnassa emmekä voi hyväksyä suuria vähennyksiä säästöihin. Uskon, että rehellisyys ja suoraselkäisyys ovat nyt poliitisia skenepisteitä tärkeämpiä. Populismin voi jättää vaikka internetin maahanmuuttokeskustelijoille.
Veronkorotus on keinona sen verran brutaali, ettei sitä ihan heti voida toteuttaa. Kunnallisverossa on myös huono progressio. Kunnallisveron korotus kirpaisee eniten pienituloisia. Maltillinen korotus lienee silti piakkoin tarpeen.
Maanantaina saan eteeni esitykset yksipuolisista henkilöstösäästöistä, joihin kuuluvat myös lomautukset. Nyt lienee viisainta tehostaa toimintaa, käynnistää ohjelmia töiden uudelleenjärjestämiseksi ja tarkistella työnkuvia esimerkiksi laitoshoidon puolella. Nurinaa näistäkin tulee. Väki on valmiiksi kypsynyt hallintomallin uudistukseen ja jatkuvaan muutokseen eikä aivan suotta.
Lomautusprosessi yt-neuvotteluineen on pitkä ja hankala. Parin miljoonan euron takia noin isoon toimenpiteeseen ei ehkä ole syytä ryhtyä. Kaupungin palkkakustannukset ovat 1,7 miljoonaa euroa päivässä, mutta suurin osa on työtä jota ei voi jättää tekemättä. Ensi vuonna joudumme kuitenkin tekemään uudet säästölistat ja silloin tavoiteltavat säästöt ovat suurempia. Työntekijäjärjestöjen nihkeä asenne viestittää, että silloin tällaisia useamman kuukauden mittaisia neuvotteluja ns. pehmeiden keinojen käytöstä ei liene viisasta käydä. Henkilöstöjaoston pitää maanantaina pohtia asiaa pitemmällä aikavälillä myös lomautusten kannalta.
Joka tapauksessa olen pettynyt. Henkilöstöjärjestöt jättävät säästötalkoot muille eikä vasemmisto innostu yhteistyöstä. Maanantaina ”neuvotellaan” vielä, mutta tokkopa se valaistumiseen johtaa.
Melkoinen kokemus nousta tähän touhuun juuri, kun syöksykierre lähti käyntiin. Vetoomuksia eri asioiden puolesta satelee sähköpostiin ja puhelimeen lähes päivittäin. Onneksi ei tullut tehtyä liioiteltuja vaalilupauksia. Parhaani voin tehdä. Toivottavasti se riittää.
Tänään illalla pidän vapaata ja katselen pitkästä aikaa elokuvan. Myös lauantaille siirtämäni saunavuoro tulee tarpeeseen ja ystäväni lahjoittama Waltarin Ihmiskunnan Viholliset saa ajatuksia muualle.