Aamulehti kertoi tänään, että pyörätieverkoston laajentaminen säästää kunnalle huomattavasti muun muassa terveydenhuoltomenoissa. Hieno uutinen, joskaan ei mitenkään yllättävä. Aiemmin kuopiolainen selvitys tuotti samansuuntaisia johtopäätöksiä työmatkapyöräilyn osalta. Helsinkiläisen selvityksen mukaan jokainen pyöräilyyn satsattu euro tuo kahdeksan euroa säästöjä. Tampere aikoo teetättää omat selvityksensä pikapuoliin.
Suomen kaupunkien pyöräilyinfraan liittyvän budjetoinnin vertailussa Tampere pärjää kohtuullisen hyvin ja tilanne on myös kohentunut viime vuosina. Toisaalta kuka tahansa ahkera pyöräilijä voinee kuitenkin kertoa, että Tampereella ollaan vielä kaukana ideaalitilanteesta, vaikka Tampere valittiinkin -ehkä hieman yllättäen- taannoin vuoden pyöräilykunnaksi. Ehkäpä lientynyt joskaan ei kadonnut vastakkainasettelu eri liikkumismuotojen välillä on silti palkinnon arvoinen asia.
Kaupungilla liikkuessa saa edelleen huomata, kuinka lupaavasti alkanut pyörätie katkeaakin äkillisesti, tai pyöräilijän pitää matkaa jatkaakseen loikkia väylän puolelta toiselle. Silloin kun pyörätietä ei ole tarjolla, pitää toki poukkoilla autojen seassa. Se on koko lailla rohkeutta vaativa suoritus, erityisesti lumisilla ja loskaisilla talvikeleillä.
Syksyn väistyessä moni jättääkin fillarinsa kotiin. Tampereella talvipyöräily ei ole yhtä suosittua kuin esimerkiksi Oulussa, vaikka pakkaset siellä ovat täkäläisiä tiukemmat. Hämeenkadun ym. talvipyöräilykiellot ovat tietenkin vielä oma lukunsa. Myös väylien aurauksessa on ollut ongelmia, joiden vuoksi lumet saattavat tukkia pyöräteitä aurauksen jäljiltäkin.
Nykyinen Tampereen pormestariohjelma sisältää monia hyviä kirjauksia pyöräilyn kannalta. Neljän vuoden aikana kevyen liikenteen ja joukkoliikenteen kulkutapaosuudessa tavoitellaan viiden prosentin kasvua. Ohjelmassa painotetaan myös pyöräilyn liityntäpysäköinnin kehittämistä. Tämä tarkoittaa sitä, että pyöräparkkeja oikeisiin paikkoihin lisäämällä kaupunkilaiset voivat vaihtaa matkallaan saumattomasti vaikkapa polkupyörästä bussiin. Muutamia pyöräparkkeja onkin jo putkahdellut esiin. Pyöräparkit ovat suhteellisesti tehokas investointi. Esimerkiksi yhteen autopaikkaan mahtuu parhaimmillaan jopa parikymmentä polkupyörää.
Kun sekä taloudelliset että ekologist seikat puolustavat pyöräilyn helpottamista, kannattaa tietenkin porskuttaa täysillä eteenpäin. Pyöräilystä on mahdollista tehdä Tampereellakin paljon nykyistä houkuttelevampi työn ja vapaa-ajan ympärivuotinen liikkumismuoto. Kaupunginosien välillä on voitava sukkuloida helposti ja takana tulevasta rekasta murehtimatta. Tähän tavoitteeseen päästään pyöräteiden osuutta kasvattamalla ja väylien ympärivuotiseen kunnossapitoon panostamalla.
P.S. Miten sinä haluaisit pyöräilyverkostoa kehitettävän? Kommentoi alle. Kannattaa myös vastata kaupungin kyselyyn Tampereen pyöräily- ja kävelyolosuhteista. Kysely on auki 29.9. saakka.