Tampereen kulttuuriyhdistys järjestää vuosittain historiaa elävöittävät niittyjuhlat Finlaysonin alueella. Pidin tänä vuonna juhlien avauspuheen.
*
Arvoisa patruunapari, hyvät läsnäolijat.
On ilo avata tämä ikkuna Tampereen historiaan. Nämä jo kahdeksannen kerran järjestettävät niittyjuhlat elävöittävät omalla tavallaan Nottbeckien mielenkiintoista tarinaa ja toisaalta muistuttavat meitä yhteisestä kulttuurihistoriastamme.
Tänä vuonna juhlat ovat sikälikin tärkeät, että vuosi 1916 oli viimeinen vuosi, jolloin Nottbeckit vielä Tampereella vaikuttivat. Vuodesta 1917 alkanut kuohunta ajoi heidät lopulta pois Suomesta. En tiedä tarkkaa kuukautta milloin he lähtivät, mutta arvannen ettei perheen vuotuisia niittyjuhlia enää järjestetty entiseen malliin vuoden 1916 jälkeen. Kirkonkirjoihin on jäänyt Nottbeckeistä vain merkintä: poistuneet tuntemattomaan.
Nottbeckit ehtivät vaikuttaa Tampereella runsaan kahden sukupolven ajan. Wilhelm von Nottbeck saapui vuonna 1836 Pietarista Tampereelle perehtyäkseen Finlaysonin tehtaaseen. Myöhemmin hän vuonna 1860 hän siirtyi tehtaanjohtajaksi.
WIlhelm Von Nottbeck loi Niittyjuhlat 1800-luvun lopulla. Kyseessä oli aikansa festivaali, tapahtuma jonne osallistui jopa enemmän ihmisiä kuin kaupungissa oli asukkaita. Nyt lähes sata vuotta Nottbeckien lähdön jälkeen nämäkin niittyjuhlat ovat hyvin lähellä alkuperäistä juhlapaikkaa: pleikiniityksi kutsuttua kankaiden valkaisemispaikkaa, joka sijaitsi nykyisen Finlaysonin kirkon paikalla tuossa vieressä.
Nottbeckit elelivät ylhäisöelämäänsä itsekseen erossa muissa kaupunkilaisista, mutta heidän kodissaan kävi paljon ulkomaisia vieraita. Tampereella kuulikin heidän kotikielensä saksan lisäksi myös esimerkiksi Ruotsia, Englantia, Ranskaa ja Venäjää.
Niittyjuhlatkin ovat varmasti saaneet vaikutteita maailmalta.
Arvoisa juhlayleisö, nyt pari sanaa kulttuuripolitiikasta.
Kulttuuripolitiikan tehtävänä on edistää sivistystä, koulutusta sekä taata tieteen ja taiteen toimintaedellytykset. Se pyrkii esimerkiksi ohjaamaan sivistyselämää ja vahvistamaan kansallista ja paikallista identiteettiämme.
Onnistunut kulttuuripolitiikka mahdollistaa elämyksiä ja synnyttää osallisuutta ja yhteisöllisyyttä. Se yhdistää menneen ja tulevan, sukupolvien ketjut toisiinsa.
Valtakunnan tasolla kulttuuriasiat ovat olleet jossain määrin tuulensuojassa vaikka valtionosuuksia onkin leikattu. Tänä vuonna noin kolme prosenttia kulttuurin kokonaisrahoituksesta katoaa. Lisäksi kunnat säästävät vähän kaikesta. Hallituksella on kuitenkin kärkihanke kulttuurin saavutettavuuden lisäämiseksi. Toivon, että tämä hanke onnistuu.
Tärkeä asia niin Tampereella kuin valtakunnallisestikin on ns. prosenttitaide. Valtion tasolla tavoite on laajentaa prosenttitaiteen periaatetta muille kuin visuaalisille taiteenaloille ja ylipäätään laajemmin kulttuuriin. Tähän on varattu vähän rahaakin, myös tämän hankkeen onnistuminen on tärkeää. Oli sitten hallituksessa tai oppositiossa, tarvitsemme kulttuuria.
Meillä täällä Tampereella jo pitkään käynnissä ollut julkisen taiteen työryhmän työ tulee nyt alkusyksyllä viimein päätöksentekoon, tai ainakin sen pitäisi tulla. Rahaa periaatteet eivät valitettavasti taida tuoda mukanaan mutta toivottavasti lisää positiivista painetta huomioida taide ja kulttuuri paremmin kun kaupunkia rakennetaan ja kehitetään.
Samalla esimerkiksi Tampereen taidemuseon laajennoksen suunnittelu etenee ja kaupungin museot vetävät ylipäätään hienosti väkeä.
Elävän kulttuurielämämme sydän on kuitenkin niissä järjestöissä ja verkostoissa, jotka tekevät omaehtoista kulttuuritoimintaa. Siksikin on tärkeää, ettei kaupungin talousvaikeuksista huolimatta enää kajottaisi näiden ryhmien avustuksiin. Tänä vuonna avustukset jäivätkin ennalleen. Nyt on tärkeää varmistaa että kulttuuria armahdetaan myös ensi vuonna. Valtuuston on pidettävä tästä kiinni.
Arvoisa juhlayleisö,
Nottbeckien aikaan Finlaysonin alueesta tuli valtio kaupungin sisällä, omine palveluineen. Finlaysonin alueen kehitys jopa ohitti muun kaupungin monella mittarilla. Nyt tämä alue muodostaa sen sydämen, jonka ympärille Tampere on rakentunut ja jonka ansiosta Tampere on nykyään se vetovoimainen kaupunki, jollaisena Suomi ja moni maailmallakin sen tuntee.
Ensi vuonna kaupunki aikoo satsata nimenomaan kaupunkimarkkinointiin. Sen on syytä nostaa monipuolinen kulttuurielämämme tämän toiminnan keskiöön. Ja kun puhumme kulttuurielämästä, meidän kannattaa myös muistaa sen juuret. Näitä juuria Nottbeckitkin olivat aikanaan kaupunkiimme istuttamassa. Siksikin on tärkeää elävöittää ja muistaa heihin liittyvää historiaa, joka on osa yhteistä tarinaamme.
Tehdään näin tänäänkin, kiitos.