Piipahdin esittämässä Tampereen kaupungin tervehdyksen Sammon keskuslukion itsenäisyyspäiväjuhlassa, joka oli samalla myös syksyn ylioppilaiden lakkiaisjuhla. Tämän tyylinen muodollinen ja säännelty aihealue on minulle melko vieras, mutta monisataapäinen yleisö vaikutti kuitenkin olevan kuulolla. Yritin välttää nationalismia.
—
Hyvä juhlayleisö, tuon teille Tampereen kaupungin tervehdyksen.
Huomenna tulee kuluneeksi 94 vuotta siitä päivästä, kun Suomen Tasavallan Eduskunta hyväksyi itsenäisyysjulistuksen ja Suomi sai itsenäisyytensä.
Tampereella itsenäisyyspäivää juhlitaan tavallista näyttävämmin, sillä Puolustusvoimien valtakunnallinen paraati järjestetään Tampereella. Edellisen kerran Tampereella järjestettiin itsenäisyyspäivän valtakunnallinen paraati vuonna 1979, eli 32 vuotta sitten.
Me muistamme tänään kiitollisina niitä miehiä ja naisia niin rintamalla kuin kotijoukoissa – joiden ansiosta Suomi säilytti itsenäisyyden. Talvi- ja jatkosodassa kuoli noin 90 000 suomalaista. Sen lisäksi tulevat kymmenet tuhannet invalidit ja sodissa kaatuneiden lesket ja sotaorvot. Sodan traumat voivat heijastua sukupolvien päähän ja jokainen sukupolvi joutuu käsittelemään asian uudelleen.
Itsenäisyyden säilyttämiseksi tehdyt uhraukset ja inhimillinen kärsimys olivat niin mittavia, ette me sodan jälkeen syntyneet sukupolvet emme koskaan voi sitä täysin käsittää.
Mutta kun ajattelemme sotien jälkeisiä vuosikymmeniä, Euroopan kahtiajakoa ja sitä, miten Suomi nousi vähitellen nykyisen kaltaiseksi hyvinvointiyhteiskunnaksi, ymmärrämme, että se ei olisi ollut mahdollista ilman itsenäisyyttä.
Sotien jälkeen alkoi hyvinvointivaltion rakentamisen aika. Hyvinvointivaltio on paremminkin hyvinvointikunta – niin neuvolat, päivähoito, peruskoulu, terveydenhoito kuin vaikkapa omalla vastuualueellani Tampereella olevat lukiotkin perustuvat kuntien järjestämiin palveluihin. Niistä meidän on huolehdittava tulevaisuudessakin.
Ennenkuulumattomista hyvinvoinnin edellytyksistä huolimatta keskuudessamme on edelleen paljon aineellista ja henkistä hätää ja hyvinvointi jakautuu epätasaisesti myös Suomessa.
Maailman talouden myllerrys ja Euroopan talouskriisi heijastuvat Tampereellekin ja vientiteollisuuden vaikeudet näkyvät keskiarvoa korkeampina työttömyyslukuina ja esimerkiksi nuorisotyöttömyys on Tampereella merkittävä ongelma. Monissa kodeissa epävarmuus näkyykin huolena ja niukkuutena aivan arkisista perustarpeista. Tähän on puututtava ja meidän kaikkien on tehtävä voitavamme, jotta kaikilla on mahdollisimman hyvät edellytykset elää ja pärjätä. Yhteiskunnan on pidettävä huolta niistä kansalaisistaan, jotka eivät omin voimin pärjää ja uhkaavat syrjäytyä.
Elämme yksilöllisyyden aikaa. Positiivista tässä on se, että jokainen voi olla, ajatella ja toteuttaa itseään ennenkokemattomalla vapaudella ja hyödyntää digitaalisen yhteiskunnan tarjoamaa jatkuvaa informaatiovirtaa. Toisaalta kolikon kääntöpuolella liian moni joutuu pärjäämään yksin ja moni hengästyy ja kokee osattomuutta yhä hektisemmäksi ja monitasoisemmaksi muuttuvassa maailmassa.
Sotasukupolvi sanoi ”Kaveria ei jätetä”. Näin on hyvä sanoa ja toimia tänäänkin. Ystävyys ja yhteisöllisyys ovat tärkeitä voimavaroja arjessamme, niiden varassa jaksamme silloin, kun elämässä on vaikeita aikoja. Kaveri ei jätetä, edes virtuaalisesti.
Suomen itsenäisyys on tänään ja huomenna yhtä tärkeä arvo kuin se oli 94 vuotta sitten. Itsenäisyys ei menetä merkitystään globalisoituvassa maailmassa. Itsenäisyys merkitsee tänäänkin vapaata valtiota, omaa äidinkieltä ja kulttuuria. Euroopan ja euron kriisiuutisia kuunnellessamme varmasti moni ajattelee, että meidän tulisi keskittyä vain omien asioidemme hoitamiseen. Eurooppa ja koko maailma ovat kuitenkin yhä enemmän sidoksissa yhteen – yhteisistä ongelmista on yhdessä selvittävä. Ja uskon, että niistä myös selvitään, ja Suomi on tulevaisuudessakin itsenäinen osa yhteistä Eurooppaa.
Hyvä yleisö,
Sammon keskuslukion vuoden teema on kestävä kehitys. Se liittyy olennaisesti itsenäisyyteen sillä vain vapaat ja vakaat valtiot voivat luoda sellaisia olosuhteita, joissa kestävä kehitys on kokonaisvaltaisesti mahdollista.
Suomella onkin perinteisesti ollut kokoaan suurempi kansainvälinen rooli rauhan, vakauden ja demokratian edistäjänä.
Jos kestävän kehityksen haasteet itsenäistymisemme alkutaipaleella liittyivät perustarpeisiin, turvallisuuteen ja ihmisoikeuksiin, liittyvät ne tänään erityisesti ilmastonmuutokseen ja ekologiaan. Usein kestävän kehityksenkin yhteydessä kuulee mainittavan, että meidän tulisi keskittyä omiin asioihimme koska esimerkiksi Kiina tai joku muu suurvalta saastuttaa planeettaamme moninkertaisesti meihin verrattuna. Näin ei kuitenkaan kannata ajatella, sillä jos haluamme edes toivoa muiden hoitavan asiansa, tulisi oman kotikenttämme olla kunnossa. Satsaaminen kestävään kehitykseen niin koulutuksessa, taloudessa kuin ympäristönsuojelussakin tuottaa lisää hyvinvointia ja vakaamman tulevaisuuden meille kaikille.
Kestävän kehityksen edistäminen on myös rauhantyötä ja siirtyminen ekologisempaan yhteiskuntaan ehkäisee osaltaan niin resurssisotia kuin ilmastopakolaisuuttakin. Rauha ei ole vain sodan puuttumista, vaan voimavarojen ja hyvinvoinnin tasa-arvoista jakautumista niin Suomessa kuin koko maailmassa. Rauha on myös sitä, että pidämme huolta paitsi toisistamme, myös ympäristöstämme. Siinä riittää tulevillekin sukupolville tehtävää!
Toivotan teille kaikille mitä parhainta itsenäisyyspäivää ja uusille ylioppilaille toivon tulevaisuutta, jossa unelmanne täyttyvät.
Kiitos.