Peliala on tällä hetkellä Suomen suurin sisältö- ja kulttuurivientiala. Vuonna 2013 pelinkehityksen liikevaihto Suomessa oli yli 900 miljoonaa euroa. Liikevaihto muodostui lähes kokonaan viennistä. Peliala myös kasvaa nopeasti. Vuosittainen kasvu on ollut lähellä 40 prosenttia jo vuosikymmenen ajan. Pelialan panos Suomen kansantalouteen oli toissavuonna yritysostojen täydentämänä yli 2,2 miljardia. Pelit ovat monille viihdettä, mutta niillä on myös paljon muita mahdollisuuksia.
Peleistä siis kannattaa puhua. Omakohtaisesti myös haluan puhua niistä, sillä harrastan pelejä, olen opiskellut pelitutkimusta ja tehnyt joskus alalla töitäkin.
Luovien alojen sisällä peliala on yksi merkittävimmistä ellei merkittävin suomalainen kokonaisuus. Peliala on vuosien saatossa myös aikuistunut ja ammattimaistunut. Myös suomalainen peleihin liittyvä tutkimus on maailmalla tunnettua. Sitähän tehdään erityisesti täällä Tampereella.
Siksi onkin luontevaa, että pelialan parempia toimintaedellytyksiä Suomessa edistävä Neogames on nyt julkaissut pelialan tavoitteet seuraavalle hallituskaudelle. Kannattaa lukea!
Merkittävä osa suomalaisista pelialan menestystarinoista nojaa esim. TEKESin rahoitukseen. Erityisesti pelialan startup-yrityksiä hyödyttäisi, jos rahoituksissa suosittaisiin suoria tukia lainapohjaisten tukien sijaan. Samalla kannattaisi satsata erityisesti vientiä edistäviin tukiin, kuten esimerkiksi vientimatkatukiin. Ovi maailmalle ei aukea, jos pysymme kotona.
Peliala voi synnyttää uusia menestystarinoita myös muille luoville aloille ja kulttuurialoille. Pelillisyyden hyödyntämistä muilla aloilla kannattaa edistää määrätietoisesti. Pelien ja pelillisyyden hyödyntäminen yhteiskunnan eri palveluissa ja esimerkiksi hyvinvointiteknologioiden osana voi puolestaan tuoda myös vakautta ja pitkäjänteisyyttä muuten turbulentilla alalla toimiville kotimaisille yrityksille. Lisäksi yleinen yrittäjyyden helpottaminen tietenkin hyödyttää myös pelialaa. Erityisesti palkkauksen helpottaminen yrityksen alkuvaiheessa olisi tärkeää.
Valtiolla on käynnissä useita mielenkiintoisia hankkeita, joissa pelialalla voisi olla näkyvämpi rooli. Esimerkiksi Innovatiiviset Kaupungit INKA -hankkeessa, jossa Tampere vastaa älykkään kaupungin kokonaisuudesta, kannattaisi miettiä miten pelit ja pelillisyys voisivat edistää esimerkiksi osallisuutta, demokratiaa ja kestävää kehitystä.
Suomen pelialan tulevaisuus kytkeytyy pitkälti myös koko suomalaisen tietoyhteiskunnan tulevaisuuteen. Turvataksemme alan kotimaista yrittäjyyttä ja mahdollisuuksia, meidän on turvattava esimerkiksi tietoverkkojen neutraaliutta niin kotimaisella, kuin kansainväliselläkin tasolla. Tämä tarkoittaa mm. sitä, että dataliikenteen nopeudessa ei pidä suosia tiettyjä (usein Euroopan ulkopuolisia) tele- ja mediajättejä muiden kustannuksella. Myös digitaalisten markkinoiden kehittymistä kansallisella ja EU-tasolla on seurattava ja ohjattava nykyistä paremmin. Esimerkiksi Suomessa digitaalisten markkinoiden kysymykset ovat hajallaan eri ministeröissä ja reagoimme alalla tapahtuviin globaaleihin muutoksiin liian usein viiveellä. Myös tekijänoikeusjärjestelmän harmonisoimista EU:n sisällä kannattaisi edistää. Tämä voidaan varmasti tehdä heikentämättä suomalaisten tekijöiden ja kulttuurialan ammattilaisten turvaa, jonka on oltava oletusarvo alasta riippumatta.
Kenties ajankohtaisin ja tärkein tietoyhteiskuntaamme koskeva kysymys tällä hetkellä on transatlanttinen kauppa- ja investointikumppanuussopimus eli TTIP. Meidän on vastustettava tiukasti amerikkalaisen ohjelmistopatenttijärjestelmän rantautumista Eurooppaan. Kyseistä mallia on yritetty tuoda maanosaamme ennenkin, onneksi huonolla menestyksellä. Amerikkalaisen järjestelmän siirtyminen Eurooppaan ei tarkoittaisi vapaakauppaa, vaan tiettyjen patentinhaltijoiden ylivaltaa, joka vaikeuttaisi digimaailmassa toimivien alojen toimintaedellytyksiä massiivisesti.
Peliala nostaa tavoitteissaan esiin myös digitaalisen kulttuurin ja siihen liittyvän opetuksen tuomisen perusopetukseen. Tämä voidaan onneksi toteuttaa myös sisältölähtöisesti ilman valtavia investointeja alati muuttuvaan teknologiaan. Yleisiä tietoyhteiskuntataitoja ja mm. ohjelmointia voidaan lisätä opetussuunnitelmissa helposti. Jo nyt monissa kouluissa toimii esimerkiksi koodauskerhoja. Ne ovat hyvä alku.
Pelillisyys koulumaailmassa kohtaa myös kritiikkiä ja sen on pohdittu vaikuttavan osana laajempaa kokonaisuutta mm. lukutaitoihin ja kykyymme hahmottaa tietoa ja todellisuutta. Elämme kuitenkin jo nyt digitaalisessa maailmassa, ja osana tietoyhteiskuntakasvatusta voimme kasvattaa lapsiamme ymmärtämään myös infoähkyn ongelmia ja digitaalista kohtuutta.
Pelialan koulutusta on Suomessa jonkin verran kaikilla peruskoulun jälkeisillä koulutusasteilla. Tutkintorakenteista kannattaa hakea synergioita siten, että varmistamme mahdollisimman monipuolisten osaajien kirjon maassamme.
Tavoitteissa oli myös joitakin virkistäviä kunnallispoliittisia kysymyksiä, kuten kirjastojen laajempi hyödyntäminen, pelivinkkaus ja harrastamisen ja erilaisten harrastustapahtumien tukeminen. Pelialan edellytyksiä voidaan edistää myös yksittäisissä kaupunkistrategioissa: ala näet toimii myös alueellisesti, sillä tällä hetkellä 63 % Suomen pelialan yrityksistä sijaitsee aluekeskuksissa pääkaupunkiseudun ulkopuolella.
Jos haluamme Suomen olevan jatkossa tietoyhteiskuntien kärkeä, emme voi sivuuttaa pelialan mahdollisuuksia. Peliala ei ratkaise kaikkia talousongelmiamme, mutta se on hyvä piristysruiske viennillemme ja voi tuottaa paljon hyvää. Suomalaiseen pelialaan mahtuu jo nyt hienoja menestystarinoita. Varmistetaan kunnissa ja eduskunnassa, että ne ovat vasta alkua!