Pirkanmaan TE-toimisto julkaisi tänään uudet työttömyystilastot alueelta. Te-toimistossa oli joulukuussa 38 529 työtöntä työnhakijaa. Määrä on kasvanut lähes 3000:lla vuoden takaiseen. Samaan aikaan avoimien työpaikkojen määrä on laskussa.
Pirkanmaan TE-toimiston työttömien osuus työvoimasta oli 15,9 % (12/2013 14,8 %). Koko maan työttömyysaste oli joulukuun 2014 lopussa 13,9 %. Pirkanmaan työttömyys kasvoi siis hieman maan keskitasoa vähemmän, mutta lähtötaso oli selvästi korkeampi.
Tampereen työttömyysprosentti on hälyttävä: 18 %. Yli 16 % työttömyysaste on myös Urjalassa, Nokialla, Ikaalisissa, Orivedellä ja Virroilla.
Yli 50-vuotiaidenkin työttömien määrä on kasvanut, mutta vaikeimmassa asemassa ovat nuoret. Nuorten pitkäaikaistyöttömyys on kasvussa ja nuoria pitkäaikaistyöttömiä on jo yli 1100. Erityisen vaikeassa asemassa ovat alle 25-vuotiaat miehet.
Samaan aikaan valtion säästöohjelma kurmoottaa TE-toimistoja koko maassa. Pirkanmaan ELY-keskus joutuu YT-neuvottelujen perusteella irtisanomaan 15 henkilöä. Kyseessä on ilmeisesti valtakunnallisesti vertailtuna suurin yksittäisestä ELYstä irtisanottava henkilömäärä. En tiedä mihin yksiköihin ELYn sisällä irtisanomiset kohdistuvat, mutta ne kuvaavat hyvin ELYihin kohdistuvaa painetta.
Työllisyyspalveluistakin joudutaan joka tapauksessa leikkaamaan Pirkanmaallakin miljoonia. Esimerkiksi työvoimakoulutuksesta joudutaan leikkaamaan todennäköisesti jopa kuusi miljoonaa ja palkkatuen resursseista jopa kahdeksan miljoonaa euroa.
Tämä tarkoittaa palkkatukityöasioissa sitä, että tehtyjen päätösten määrä todennäköisesti vähenee, kriteerit tiukkenevat ja tarve kunnallisille palveluille kasvaa. Työvoimakoulutuksissa uusien aloittavien koulutusten määrä vähenee. Myös esimerkiksi yhdistysten ja säätiöiden kanssa tehtävät työllistämistoimet vähenevät. Riskinä on myös kunnallisten työllisyyspalvelujen ja TE-toimiston välisen yhteistyön sakkautuminen ja pullonkaulojen muodostuminen palvelujen välille.
Valtio kompensoi joitakin säästöjä, mutta yleisesti nykypolitiikka tulee heikentämään työllisyyspalvelujen toimintamahdollisuuksia koko maassa. Omituista kuviossa on se, että Pirkanmaan roolia kroonisesti korkeasta työttömyydestä kärsivänä alueena ei tunnuta tiedostettavan valtiotasolla. Esimerkiksi Tampere ei ole hakeutunut Oulun tavoin rakennemuutosalueeksi koska kaupunki haluaa säilyttää eteenpäin katsovan otteen, mutta ongelmat elinkeinorakenteessamme ovat silti todellisia ja ne on huomioitava.
Valtion asettamat uudet velvoitteet työmarkkinatuen kuntaosuuksista rokottavat tunnetusti myös kuntia ja tuovat esimerkiksi Tampereen kaupungille noin kymmenen miljoonan euron vuosittaisen lisälaskun. Ennen tätäkin kaupunki maksoi työmarkkinatuen kuntaosuuksia jopa yli 20 miljoonalla eurolla vuodessa.
Tampereen kaupunki toteutti viime vuonna johdollani työllisyyspaketin, jolla lisättiin merkittävästi sosiaalista kuntoutusta, kuntouttavaa työtoimintaa ja palkkatukityötä. Uusia asiakkaita saatiin paketin avulla palvelujen piiriin yli tuhat. Työllisyyspaketti leikkasi kuitenkin vain työttömyyden kasvua ja vaikka pitkäaikaistyöttömien määrää saatiin vähennettyä, on määrä kääntymässä jälleen kasvuun.
Joulukuun työttömyystilastot ovat aina kausivaihtelusta johtuen hieman normaalia synkemmät, mutta työttömyystilanne ei ole ollut Pirkanmaalla ja Tampereella näin paha kertaakaan vuoden 1997 jälkeen. On olemassa aito riski, että tilanne riistäytyy hallitsemattomaksi.
Tampereen kaupunki satsaa edelleen työllisyyteen sen mitä voi ja tekee voitavansa yhteistyön lisäämiseksi TE-toimiston kanssa. On kuitenkin kohtuutonta valtiotason politiikkaa rakentaa Pirkanmaalle tällaista työttömyyspommia. Jos ja kun valtion resurssit eivät riitä ELY-keskusten toimintaan nykyisellä kapasiteetilla, miksi leikkausten kärki kohdistuu sinne missä ollaan jo valmiiksi monia muita suuremmissa ongelmissa ja löytyisikö nimenomaan työllisyyspalveluista leikkaamiselle vaihtoehtoja? Työllisyydenhoito tarvitsee nyt vahvempaa poliittista muskelia ja edunvalvontaa myös eduskunnassa.
Työllisyystoimissa tavoitteena on oltava aito vaikuttavuus eli yksilölle kestävä polku työmarkkinoille ja työelämään. Temput eivät riitä. Valtio voisi parantaa tilannetta yksinkertaisilla asioilla, kuten ensimmäisten työntekijöiden palkkaamisen helpottamisella yrityksiin ja palkkaamisen tekemisellä ylipäätään turvallisemmaksi. Samaan aikaan ELY-keskusten toiminta on turvattava säädyllisellä tasolla. Jos kuntien vastuuta halutaan kasvattaa, kunnille täytyy antaa myös nykyistä laajemmat työkalut järjestää palveluita. Nykymallissa kunnille dumpataan lähinnä kustannusvelvoitteita ilman selvää toimintavapauksien kasvattamista. Tämä johtaa siihen, että syrjäytyminen kasvaa ja erityisesti seutujen keskuskaupungit maksavat työmarkkinatuen kuntaosuuksia kymmenillä miljoonilla vuosittain, kun murto-osalla tästä rahasta voitaisiin tehdä entistä tehokkaampaa työllisyyspolitiikkaa.
Mikäli tämä kehitys ei muutu, ajaudumme valtaviin ongelmiin niin Pirkanmaalla, kuin valtakunnallisestikin.