Monilla kunnilla menot ovat kasvaneet tuloihin nähden liikaa eikä ole enää kestävää. Kuntien taloudellisen tilanteen helpottamiseksi valtio on käynnistänyt niin sanotut normitalkoot. Tarkoituksena on vähentää kuntien tehtäviä ja velvoitteita ja sitä kautta kuntien menoja. Tämä on osa laajempaa rakennemuutosohjelmaa, jolla yritetään tasapainottaa koko julkista taloutta.
Valtiovarainministeriö tiedusteli meiltä sitä, millä tavalla eri säädöksiä muuttamalla tai purkamalla voitaisiin edistää paremmin nuorisotakuun toteutumista. Tässä blogissa julkaisen osan esityksistämme.
Vastuualueelleni kuuluva nuorisotakuu tarkoittaa lyhyesti sanottuna sitä, että jokaiselle alle 25-vuotiaalle ja alle 30-vuotiaalle vastavalmistuneelle voidaan tarjota työpaikka, harjoittelupaikka tai kuntoutuspaikka kolmen kuukauden kuluessa työttömäksi joutumisesta. Nuorisotakuun ja siihen sisältyvän koulutustakuun toteuttaminen on yksi Tampereen kaupungin strategisista tavoitteista, joka on kirjattu Tampereen pormestariohjelmaan 2013 – 2016, uuteen kaupunkistrategiaan ja sen toimintasuunnitelmiin. Tampereen kaupungin näkökulmasta valtio voisi helpottaa nuorisotakuun toteutumista monin eri tavoin.
Mielenterveyshäiriöiden hoitoa pitää priorisoida nykyistä enemmän ja tietoa tulee jakaa tehokkaammin sosiaali- ja terveyspalveluiden tarjoajien välillä.
Opiskelijaterveydenhuollossa toisen asteen koulutuksessa tehtävien terveystarkastusten osalta kannattaisi palata malliin jossa terveydenhoitajilla on enemmän vastuuta nykyisen lääkärivetoisen mallin sijaan.
Päällekkäiset eri hallintokuntien rekisterit haittaavat tiedonkulkua ja aiheuttavat turhaa työtä. Voisiko jotain yhdistää?
Työ- ja elinkeinotoimistojen toimintaedellytykset on syytä turvata jotta ne eivät mene tukkoon. Myös TE-toimistojen piiristä tipahtaneille nuorille pitää olla palveluita.
Ammatillisen koulutuksen järjestämistä helpottaisi esimerkiksi se, jos opiskelijoiden oppilaitoskohtaisessa enimmäismäärässä voitaisiin joustaa.
Jos yhteishaussa suositaan liiaksi perusopetuksen juuri päättäneitä, alan vaihtaminen myöhemmin vaikeutuu huomattavasti, mikä ei ole millään tavalla tarkoituksenmukaista.
Henkilökohtaisten opetussuunnitelmien laatimisessa pitäisi olla enemmän liikkumavaraa eikä niitä tarvitse laatia kaikille. Aiemmin hankitun osaamisen hyväksilukemista pitäisi myös tehostaa.
Hallituksen hehkuttama oppivelvollisuuden pidentäminen aiheuttaa kunnille lisäkustannuksia jos koko oppivelvollisuuden ajalle on turvattava samat etuudet kuin nyt oppivelvollisuuden piirissä oleville. Olisi järkevämpää panostaa erityispalveluiden järjestämiseen niille nuorille, jotka niitä todella tarvitsevat.
Harrastustoiminta on tärkeä osa nuorisotakuun kokonaisuutta ja liikunnalla ja kulttuurilla on enemmän kuin paljon positiivisia vaikutuksia. Valtion osalta tarvittaisiin tukea monipuolisen nuorten harrastustoiminnan mahdollistamiseksi. Kunnilla ei nykytilanteessa ole varaa mahdollistaa monipuolista harrastamista vähävaraisille.
Tällä hetkellä nuorisotakuun puitteista jää pitkälti ulos monia ryhmiä, kuten 15-17 -vuotiaat, heikot arvosanat saaneet ylioppilaat, välivuoden pitäneet nuoret ja päihteiden kanssa vaikeuksiin joutuneet. Iso rakenteellinen ongelma on myös kannustinloukuissa joiden vuoksi työ ei ole aina houkutteleva tai yksilölle järkevä vaihtoehto. Myös vammaisten ja maahanmuuttajien työllistymisessä on edelleen ongelmia silloin, kun työnantajalla ei ole erityisiä kannustimia.
Nuorisotakuun puitteissa tehdään yllättävän paljon kyselyjä ja muuta byrokratiaa joihin reagointi syö aikaa palveluilta. Myös erilaisten lakeihin ja asetuksiin liittyvien erillisohjelmien raportointi ja erilaisten suunnitelmien ja vaikutusarviointien teko vie kunnilta paljon aikaa ja rahaa.
Toistaiseksi on myös ollut epäselvää, miten tarkalleen ottaen nuorisotakuu tullaan rahoittamaan. Me olemme Tampereella rahoittaneet erilaisia täsmätoimenpiteitä 300 000 euron vuosibudjetilla, mutta on päivänselvää ettei tällaisella summalla ratkaista vielä suurempia kokonaisuuksia.
Normipurkua tarvitaan. Sen ei tarvitse heikentää nuorisotakuun toteutumista, päinvastoin!