Johdin kuluneella viikolla Tampereen kaupungin delegaation ystävyyskaupunkimatkaa Trondheimiin Norjaan. Ystävyyskaupungit tekevät keskenään yhteistyötä eri asioissa. Pohjoismainen yhteistyö on uudistamisen tarpeessa ja kaksipäiväisen seminaarin tavoitteena olikin löytää yhteistyölle uusia muotoja. Lisäkseni Tampereelta Norjaan matkasivat kaupungin kansainvälisten asioiden päällikkö Satu Vuorinen ja valtuutetut Atanas Aleksovski (sdp), Erkki Axén (kok) ja Elli-Maija Pöllänen (vas.) Viimeksi mainittu oli kuullut Trondheimia kutsuttavan Norjan Jyväskyläksi ja kuvaus osoittautui osuvaksi. Kävelykatuja, vilkasta kulttuurielämää ja paljon opiskelijoita. Horisontissa näkyvät vuoret muistuttivat siitä, etten ollut tutuilla kulmilla.
Seminaariin osallistui meidän ja paikallisten päättäjien lisäksi poliitikkoja ja virkahenkilöitä Klaksvikista, Kópavogurista, Norrköpingistä ja Odensesta. Nya Vindar-ruotsini joutui koetukselle, sillä delegaation vetäjänä tehtäväni oli pitää puhe Tampereen nimissä. Puheen voi lukea kokonaisuudessaan suomeksi ja ruotsiksi täältä. Esitin nenä kiinni paperissa uusien pohjoismaisen ystävyyskaupunkitoiminnan muotojen rakentamista ilmastopolitiittisen yhteistyön ympärille. Voimme oppia toisiltamme ja haasteemme ovat yhteneviä. Saimme paljon tukea joukko- ja kevytliikennetavoitteillemme, vaikka muiden kaupunkien delegaatioissa ei ollut yhtään vihreiden puolueiden jäseniä. Erityisesti Ruotsissa ja Tanskassa monet perinteiset vihreät ajatukset ovat valtavirtaistuneet. Suomi on jäljessä. Esimerkiksi lähes puolet Tamperetta pienempi Norrköping on aikoinaan valinnut myös ratikan. Muiden kaupunkien edustajien mieliala oli ratikasta puheen ollen sen suuntainen, että raideliikenteen käyttöönottoa olisi Tampereellakin kiirehdittävä viimeistään nyt. Puheista sai inspiraatiota.
Korostin puheessani Tampereen ECO2-ohjelmaa ja mahdollisuuksia yhteistyöhön sen puitteissa. Visiomme ekotehokkaasta Vuoreksesta ja Nurmi-Sorilasta muistuttivat paljon sitä, mitä ystävyyskaupungeissamme tehdään. Ajatukseni otettiin hyvin vastaan ja lopulta ilmastopoliittinen yhteistyö kirjattiin jatkotyön pohjaksi. Lisäksi päätimme korostaa koulutusyhteistyötä ja sosiaalipolitiikkaa. Tampereella olisi opittavaa esimerkiksi Trondheimin vanhustyöstä. Toisaalta ongelmammekin ovat erilaisia: vauraassa kaupungissa työttömyys on noussut taantuman takia jopa pariin prosenttiin, kun se on meillä jo 15 %. Öljyvaltion satamakaupungissa panostettiin muuten tuulivoimaan ja sähköautojen kehittämiseen.
Epäviralliset keskustelut jatkuivat illallisella. Erityisesti islantilaisten kanssa oli mielenkiintoista keskustella kansainvälisestä talouskriisistä. Toisaalta köyhtyneen valtion edustajilla mukanaan hienoimmat liikelahjat, kuinkas muuten. Keskustelut olivat inspiroivia: sain kuulla mm. että Odensessa kaupunkisuunnittelu ja kulttuuritoimi on yhdistetty hallinnollisesti toisiinsa. Kulttuuri mielletään osana elämää ja elinympäristöä, eikä pelkästään ns. perinteisenä kulttuurituotantona, tarjontana tai teollisuutena, kuten meillä. Jos kaupunkia suunnitellaan kulttuurinäkökulmat huomioiden, syntyy kaupungista ihmisläheisempi, tyylikkäämpi ja yksinkertaisesti viihtyisämpi paikka asua. Suomalainen teknokraattinen kaupunkisuunnittelu tuottaa betonihelvettejä ja ruutukaavaa, joita ihmiset pakenevat kesämökeille tai pullon pohjalle. Olisiko meillä opittavaa Odensesta?
Seminaarin kakkospäivä meni osittain piloille Eyjafjallajökullin purkautumisen takia. Odotellessani kävin tsekkaamassa mahtavan Nidaroksen katedraalin. Yhteistyön suuntaviivojen työstöä jatketaan etätyönä. Tilanne oli ahdistava etenkin seurassamme olleille islantilaisille. Heidän kotimatkansa taittuu nyt vesiteitse ja siirtyy pitkälle seuraavalle viikolle. Mekin muutimme pakon edessä matkasuunnitelmaamme ja palasimme Suomeen vuorokauden verran myöhässä ensin junalla ja sitten laivalla. Maa- ja merimatka oli niin helposti järjestettävissä, että ilman ajanpuutetta sitä olisi voinut harkita ensisijaisena vaihtoehtona alun perinkin. Vuonot näyttivät hienolta junan ikkunan läpi ja ruotsin pikajunat ovat tunnetusti erittäin laadukkaita. Kaupan päälle pääsimme vielä kuittailemaan Erkki Axénille raiteiden hyödyistä.
Kaiken sähellyksen keskellä tämä Emma Karin twitteristä löytämäni kuva innosti erityisesti: http://www.informationisbeautiful.net/2010/planes-or-volcano/
Tukholman rautatieasema oli sinne saapuessamme kaaoksessa. Hieman myöhemmin laivaterminaalissa havaitsin vielä lompakkonikin kadonneen. Sinne menivät pankkikortit ja erityisesti lempikuvani puolisostani. En tiedä oliko lompakko jäänyt junaan vai varastettiinko se laukustani Tukholman tukkoisella asemalla. Epäilen jälkimmäistä, sillä tarkastin junapaikkani erikseen junasta poistuessani. Valtuustosopimuksen hengessä lainasin sitten Atanakselta rahat loppumatkan tarpeisiin. Laivallakin nukkui yllättävän hyvin, kun tunki tulpat korviinsa. Urpoilijoita oli yllättävän vähän liikkeellä. Laiva oli kuitenkin ääriään myöten täynnä väsyneitä ex-lentomatkailijoita. Lopulta pääsin kotiin. Laivalta ostin salmiakkiapinoita ja pullon giniä.
Viikonlopun suunnitelmat kariutuivat ja alkuviikon aikataulut menevät uusiksi viivästelyn takia, mutta selvisimme lopulta yllättävän helpolla.
EDIT: Tampereen kaupungin sivuilla oleva matkaraportti löytyy täältä.