Pidin puheen Luova Tampere -hankkeen päätösseminaarissa. Kyseessä on vuodesta 2006 alkaen toiminut elinkeino-ohjelma, jonka tavoitteena oli edistää luovien toimialojen toimintaedellytyksiä, edesauttaa innovaatioita ja yrittäjyyttä ja kehittää vetovoimaista kaupunkiympäristöä Tampereella. Hanke päättyy vuodenvaihteessa. Siivoan puheista yleensä muodollisuudet pois blogivaiheessa.
***
Luova Tampere on toiminut laaja-alaisesti ja loppuraportti on melkeinpä hengästyttävää luettavaa. Hankkeen puitteissa on toteutettu 135 projektia, joissa on ollut mukana yli tuhat yritystä. Näistä 700 on ollut uusia yrityksiä. Hankkeessa on valmennettu yli kahta tuhatta yritystä, ja Luova Tampere on saanut kaksi kansallista palkintoa.
Hankkeen vaikutus on ilmiselvää, kun tarkastellaan luovien alojen työllistämisvaikutusta Luovan Tampereen käynnistämisestä alkaen. Vuoteen 2010 mennessä Pirkanmaalla luovien alojen toimipaikkojen määrä kasvoi miltei 18 prosenttia. Muilla aloilla kasvu oli alle 11 prosenttia. Aiemmassa, vuodesta 2001 vuoteen 2006 tehdyssä selvityksessä luovien toimialojen toimipaikkojen määrä oli kasvanut 12 prosenttia. Viiden viime vuoden aikana kasvu oli siis aiempaa suurempaa väliin osuneesta taloudellisesta laskusuhdanteesta huolimatta.
Vuodesta 2006 vuoteen 2010 luoviien toimialojen henkilöstömäärä kasvoi yli yhdeksän prosenttia, ja muilla aloilla vajaa kolme prosenttia. Liikevaihdon muutoksessa ero on erityisen kouriintuntuva. Luovilla toimialoilla liikevaihto kasvoi miltei seitsemän prosenttia, kun muilla aloilla se supistui 0,7 prosenttia. Tampereella luovat toimialat ovat kasvaneet nopeammin kuin Turussa ja Helsingissä ja nopeammin kuin Suomessa yleensä. Lisäksi luovien toimialojen suhteellinen osuus Tampereella on nyt suurempi kuin muussa Suomessa lukuunottamatta Helsinkiä.
Näiden lukujen valossa voidaan todeta, että Luova Tampere -hanke saavutti merkittäviä tuloksia ja täytti kaupungin sille asettamat toiveet. Niitä tarkasteltaessa on syytä ymmärtää luovien toimialojen suuri merkitys tulevaisuuden työllistäjänä Pirkanmaalla ja koko maassa erityisesti, kun Tampere on nyt jo toisessa lähihistoriansa suuressa elinkeinoelämän rakennemuutoksessa. Jos konepajateollisuus ja ylipäätänsä perinteisempi raskas teollisuus joutui ensin globalisaation pyöriteltäväksi, on sama ilmiö nähtävissä nyt jossain määrin myös digitekniikka- ja informaatiotekniikkasektorillamme. Luovat alat vastaavat omalta osaltaan myös tähän haasteeseen tuomalla elinkeinorakenteeseemme jotain aivan uutta.
Luovilta toimialoilta on kummunnut lukuisia kansainvälisiä menestystarinoita. Suomalainen muotoilu on maailmalla erittäin arvostettua ja esimerkiksi peliteollisuudessa kasvunäkymät ovat huimat. Vuonna 2015 tietokone- konsoli- ja kännykkäpeleihin tullaan käyttämään maailmanlaajuisesti kolmasosa enemmän rahaa kuin nyt ja summa on kasvanut pelihistorian edetessä tähtitieteellisesti.
Suomalaiset yrittäjät ovat kerta toisensa jälkeen lyöneet läpi kansainvälisillä pelimarkkinoilla. Peliteollisuuden keskittyminen ja laajojen digitaalisten viihdepelien korkeat tuotantokustannukset rasittavat myös suomalaista pelialaa, mutta esimerkiksi pienpelit ja nopeasti yleistyvä casual-pelaaminen tarjoavat paljon mahdollisuuksia. Tästä tunnetuimpana esimerkkinä viime aikoina suomalaiset ovat houkutelleet yli puoli miljardia ihmistä ampumaan ritsalla pikkulintuja kohti pahaa-aavistamattomia possuja. Jo pelkästään uusimman kotimaisen pelaajabarometri-tutkimuksen, joka on pääosin tamperelaista käsialaa, mukaan jo kotimainenkin pelaajapotentiaali alkaa olla melkoinen, sillä digitaaliset kuilut kapenevat ja myös ikääntyvät pelaavat entistä enemmän.
Tampere ei toimi yksin ja luovien alojen mahdollisuudet on onneksi ymmärretty myös valtioneuvoston tasolla. Hallitusohjelmaan on kirjattu, että sekä kulttuuriyrittäjyyttä että luovien alojen uusien työpaikkojen syntymistä tuetaan. Lisäksi kulttuurivientiä ja luovien alojen markkinointiosaamista halutaan edistää. Kaikkiaan hallitusohjelmassa on useita mainintoja luovista aloista. Toivottavasti ne realisoituvat.
Luova Tampere -hanke on hyvä esimerkki myönteisesti kannustavasta keinosta kulttuurialan työllisyyden lisäämiseksi. Myös toisenlaisia lähestymistapoja asiaan on kehitetty. Esimerkiksi opetus- ja kulttuuriministeriö on hiljattain esittänyt, että kulttuurialan koulutusta tulisi vähentää merkittävästi erityisesti ammattikorkeakouluissa. Esitystä on perusteltu muun muassa kulttuurialan heikohkolla työllisyystilanteella. Koulutusmäärien rankka vähentäminen näyttäytyy osin ongelmallisena, kun otetaan huomioon luovien toimialojen potentiaali tulevaisuudessa. Olen vakuuttunut siitä, että luovien toimialojen kaupallistaminen tulee parantamaan kulttuurialan työtilannetta. Asia on akuutti Tampereella ja koko Pirkanmaalla.
Koulutuspolitiikassa paikat eivät kuitenkaan ole kaikki kaikessa. Tampereen kaupungin tavoitteena on myös kehittää oppimisen tapoja ja oppimisympäristöjä siten, että luovuus maksimoituu. Tampereen ammattikorkeakoulussa onkin jo kehitetty uutta oppimisen ekosysteemiä ja kaupunki on käynnistämässä strategista oppimisympäristöhanketta. Tavoitteemme on viedä uudet oppimisympäristöt myös esimerkiksi toisen asteen koulutukseen voidaksemme vastata siihen haasteeseen, mitä muutos kohti digitaalista yhteiskuntaa aiheuttaa jopa tapoihimme ajatella.
Luovien aloja tukemalla meillä on mahdollisuus tarttua nopeasti muuttuvan elinkeinoelämän haasteisiin. Kaupungin uudessa elikeino-ohjelmassa on visioitu tulevaisuuteen orientoitunutta Tamperetta. Ohjelmassa eritellään uudet taloudelliset lähtökohdat. Esimerkiksi tulevina vuosina nimenomaan pienet yritykset tulevat olemaan keskeisiä uusia työllistäjiä. Tälläkin hetkellä lähes 70 prosenttia Pirkanmaan yritystyöpaikoista on pk-yrityksissä. Tulevaisuuden työelämässä tullaan tarvitsemaan entistä enemmän monipuolista osaamista kapea-alaisen asiantuntemuksen sijasta. Yritykset tulevat myymään nykyistä enemmän asiakaslähtöisiä kokonaisuuksia, ja vähemmän yksittäisiä tuotteita tai palveluja. Toimialoilla tulee esiintymään entistä enemmmän läpileikkaavuutta.
Mainitsemani rakennemuutos tuleekin vaikuttamaan siten, että Tampereen rooli muuttuu tulevaisuudessa teollisuuskaupungista innovaatiokaupungiksi. Kaupungin elinkeinorakenteessa tuotannon osuus tulee pienenemään. Tulevaisuus on ennen kaikkea suunnittelussa ja tuotekehittelyssä sekä palveluissa. Tämä kehityssuunta luo hyviä edellytyksiä uusille yrityksille ja innovaatioille. Kaupungin tehtävänä on luoda hyvät edellytykset yritystoiminnan laajentamiselle ja kehittymiselle.
Luova Tampere -hankkeen tukema ajatushautomo Demola on yksi hyvä esimerkki siitä, miten voidaan joustavalla tavalla hyödyntää innokkaita luovan työn ammattilaisten ideoita ja luoda kasvualustaa radikaaleille innovaatioille. Demola on ympäristö, jossa toimijat keskittyvät eri projekteihin, mutta ovat jatkuvassa kanssakäymisessä keskenään. Tämä mahdollistaa ideoiden vapaan kehittämisen ja suomalaista työkulttuuria vaivaavan liiallisen samanmielisyyden rikkomisen positiivisessa hengessä. Demolassa opiskelijat ovat toteuttaneet yrityksille lukuisia eri projekteja, joista miltei kaikkia on hyödynnetty kaupallisesti. Demolasta on myös lähtenyt liikkeelle monia uusia yrityksiä.
Demola toimii myös hyvänä osoituksena siitä, mikä merkitys verkostoilla on innovaatioihin keskittyvälle taloudelle. Luova Tampere on toiminnallaan mahdollistanut sen, että ideointikykyiset ja innokkaat toimijat ovat saaneet lukemattomia mahdollisuuksia tutustua toisiinsa. Tulevaisuuden työelämä pohjautuu yhä enemmän sekä paikallisille, kansallisille että kansainvälisille verkostoille. Luova Tampere on omalta osaltaan edesauttanut näiden yhteyksien luomisessa.
Yksi peruspilari luovuudesta voimansa ammentavassa yhteiskunnassa on tiedon avoimuus. Kuntademokratian toteutumisen kannalta avoimet tietovarannot ovat todellisia helmiä. Avoimella julkisella datalla kuntalaisten vaikutusmahdollisuuksia voidaan lisätä, ja kunnallisesta päätöksenteosta voidaan tehdä paljon nykyistä havainnollisempaa. Julkisten tietovarantojen avaaminen tarjoaa myös mahdollisuuksia yrityksille.
Esimerkiksi vastikään päättyneessä Apps4Finland-kilpailussa etsittiin parhaita ideoita ja sovelluksia valtioiden ja kuntien julkaiseman avoimen datan hyödyntämiseksi. Yksi paljon huomiota saanut kilpailija oli Verokuitti-palvelu, joka teki hetkessä yksityiskohtaisen laskelman siitä, mihin kaikkeen käyttäjän maksamat verot kuluvat. Toinen tunnettu esimerkki on Kansan muisti -niminen palvelu. Se vertailee kansanedustajien vaalikonevastauksia heidän nykyiseen äänestyskäyttäytymiseensä. Mahdollisuudet avoimen datan käytölle ovat miltei rajattomat, ja sovellusten teko on omiaan uusien yrityksien syntymiselle. Tampereella on parikin Luovaa Tamperetta lähellä olevaa uutta yritystä, jotka ideoivat radikaaleja sovelluksia avoimen datan käytölle.
Kaupungin lisäksi valtiolla on huomattava merkitys yritystoimintaan kannustamisessa. Määrätietoisilla toimenpiteillä vaikutetaan siihen, nähdäänkö yrityksen perustaminen relevanttina uravaihtoehtona vai pikemminkin hourupäisenä henkilökohtaisena riskinä. Monia askeleita oikeaan suuntaan on otettu. Työttömien on esimerkiksi mahdollista päästä yrittäjäkursseille. Uusi yrittäjä voi saada starttirahaa ja tietyissä tapauksissa myös Finnveralta lainaa, jolla on kohtuulliset kustannukset. Meillä on silti huomattavia rakenteellisia seikkoja, jotka nostavat kynnystä ryhtyä yrittäjäksi.
Yrittäjyys tarkoittaa useimmiten huomattavaa tulotason laskua sellaiselle työttömälle henkilölle, joka saa esimerkiksi ansiosidonnaista päivärahaa.
Ylipäänsä sosiaaliturvajärjestelmämme perustuu karkeisiin jaotteluihin: joko olet ansiotyössä, yrittäjä tai työtön. Kortistossa olevalle henkilölle ei ole tarjolla helppoa tapaa kokeilla yrittäjyyttä. Tässä ei ole mitään järkeä ja kun tämä yhdistetään luukulta toiselle juoksuttamiseen ja omituisiin rajoituksiin esimerkiksi maahanmuuttajien yrittämismahdollisuuksissa tai yrittäjyyden ja opiskelun yhdistämisessä, ei ole ihme jos moni luovuttaa ennen kuin pääsee ideansa kanssa vauhtiin.
Yrittäjyyden kannustamiseksi olisi parempaa, että työtön saisi perustoimeentulon, jonka ohella hän voisi pyörittää omaa toiminimeä ja käydä tarvittaessa palkkatöissä. Yrittäjyyden uusien muotojen tukeminen olisikin otettava politiikan keskiöön. Oli kyse sitten osa-aikayrittäjyydestä, mikroyrittäjyydestä tai verkostomaisesta yrittäjyydestä, lait laahaavat jäljessä.
Mielestäni sosiaaliturvajärjestelmämme ja yrittäjyyden suhteesta kertoo paljon se, että viime aikoina Suomeen on ilmestynyt eräänlaisia välittäjäyrityksiä. Mainoksissaan nämä firmat kehottavat yrittäjyydestä innostuneita ihmisiä laittamaan jäitä hattuun. Tarjotussa vaihtoehdossa yrittäjäksi haluava henkilö tekee työsopimuksen välittäjäyrityksen kanssa. Tämän jälkeen työn tekijä voi laskuttaa asiakasta työnantajansa kautta, ilman omaa toiminimeä. Yksi keskeinen myyntiargumentti välittäjäyrityksillä on se, että tällä tavalla toimimalla ei menetä aiemmin hankittua oikeutta työttömyysturvaan. Välittäjäyrityksen käyttäminen soveltuu varmasti moneen eri elämäntilanteeseen, eikä niiden toiminnassa ole sinänsä mitään vikaa. Olemassaolollaan ne pikemminkin paljastavat aukkoja nykyisten käytäntöjen kannustavuudessa. Lisäksi tulee muistaa, että uusien työntekijöiden palkkaaminen edellyttää kuitenkin ennen pitkää oman oikean yrityksen perustamista.
Suomessa yrittäjyyttä ei ainakaan toistaiseksi pidetä ylipäätään erityisen houkuttelevana vaihtoehtona. Global Entrepeneurship Monitor -tutkimusohjelma kartoittaa eri maissa vuosittain asenteita yritystoimintaa kohtaan. Viime vuoden vertailussa suomalaisilla oli länsimaiden joukossa verrattaen vähäiset aikeet yrittäjiksi ryhtymiseen.
Yrittäjyyteen uravaihtoehtona suhtautuvat meitä penseämmin vain japanilaiset. Tämä antaa paljon pohdiskelun aihetta. Ainakaan tässä tutkimuksessa suomalaiset eivät nimittäin kokeneet, että heillä olisi yrittäjyyteen puutteelliset mahdollisuudet, tai että epäonnistuminen yrittäjänä pelottaisi heitä erityisen paljon. Asenteisiin voidaan kyllä vaikuttaa, kunhan muistamme kehittää yrittäjyyden institutionaalisia edellytyksiä. Yhden kaupungin rooli ei välttämättä ole ratkaiseva, mutta yhdessä voimme vaikuttaa myös valtion asioihin.
Luovan Tampereen nauttimasta arvostuksesta ja hankkeen onnistumisesta myös Tampereen ulkopuolella kertonee se, että Tampereen kaupunki isännöi vuonna 2013 kansainvälistä luovien alojen maailmankonferenssia Creativity World Forumia. Kaupungin näkökulmasta on enemmän kuin perusteltua estää Luovuuden loppuminen ja vakiinnuttaa luovien alojen tukeminen osaksi kaupungin pysyvää elinkeinopolitiikkaa. Yksi seuraavista haasteistamme on löytää uusia siltoja luovien alojen ja perinteisemmän elinkeinosektorin välillä.
Vaikka seminaarimme on nimetty luovuuden lopuksi, olen vakuuttunut siitä että luovuuden loppu on vain uusi alku eikä valoa kohti meneminen johda tällä kertaa tekohengitykseen vaan suuremmalle kentälle, jossa voimme edistää luovaa peliä entistä paremmin.