Lakialoitteen 27/2015 esittelypuheenvuoro. Puoluelain 9 §:n muuttaminen
Arvoisa rouva puhemies,
Tiistaina lähetekeskustelussa oli hallituksen esitys puoluelain muuttamisesta. Hallituksen esityksessä otetaan mielestäni askelia oikeaan suuntaan. Erityisesti esitetyt muutokset puoluetukeen edustavat periaatteellista pyrkimystä parantaa myös eduskunnan ulkopuolisten puolueiden toimintaedellytyksiä.
Lain yksityiskohdat kaipaavat kuitenkin vielä hiomista. Siksi esitän nyt rinnakkaista lakialoitetta.
Käytännön parannukset eduskunnan ulkopuolisten puolueiden toimintaan uhkaavat hallituksen esityksessä jäädä vähäisiksi. Puoluetuen ehdoksi esitettäisiin korkeaa, kahden prosentin äänikynnystä.
Puolueiden on keskimäärin helpompi saada tällä äänimäärällä kansanedustaja eduskuntaan ja sitä kautta oikeus puoluetukeen kuin uuden säännön avulla puoluetukea. Esimerkiksi perussuomalaiset ja vihreät ovat aikanaan saaneet eri vaaleissa kansanedustajia 1 ja 1,5 prosentin ääniosuuksilla.
Aloitteessani esitänkin äänimäärärajaa laskettavaksi puoleen prosenttiin äänistä. Se vastaisi laskennallisesti yhtä kansanedustajapaikkaa eduskuntavaaleissa. Vaalitapamme vuoksi tuokaan äänimäärä ei aina tai edes yleensä riitä edustajapaikan saamiseen.
Raja voisi kyllä olla pienempikin. Puolen prosentin raja olisi kuitenkin teknisesti helppo toteuttaa ja helppoa perustella.
Todettakoon silti vertailun vuoksi: iso joukko viime vaaleissa valittuja edustajia kannatti vaaleissa puoluetukeen liittyvän äänikynnyksen laskemista paljon reippaammin – jopa vain 5 000:een. Tällaisia edustajia löytyy sekä hallituksesta että oppositiosta, viidestä eri puolueesta.
APM
Tukijärjestelmämme rakennettiin liki 50 vuotta sitten. Valmistelijat ehdottivat jo silloin, että puoluetuki sidottaisiin nimenomaan äänimääriin. Tuolloinen hallitus oli kuitenkin eri mieltä. Se katsoi, ettei ole ylipäätään syytä tukea ”sellaisia hyvin pieniä puolueita, joiden vaikutus valtiolliseen elämään jää puuttuvan kannatuksen vuoksi vähäiseksi.”
Nykymaailmassa kansalaisilla on saatavilla huomattavastikin tietoa eri puolueiden kannatuksesta ja kyvystä vaikuttaa. Meidän ei tarvinne pelätä, että kovin moni äänestäjä aivan vahingossa äänestäisi puoluetta, jonka toiminta ei kanavoidu poliittiseksi vaikuttamiseksi.
Enemmänkin on syytä pelätä päinvastaista. Kun jonkin puolueen resurssit näyttävät pieniltä eikä se saa edes puoluetukea, sen ei uskota kovin helpolla pääsevän eduskuntaankin. Moni kansalainen ei sitten uskalla äänestä arvojaan ja näkemyksiään lähimmin vastaavaa puoluetta.
Alun perin puoluetuen rajaamisella vain eduskuntapuolueille lienee haluttu yleisemmin estää puoluekentän liiallista sirpaloitumista. On ajateltu, että päätöksenteko voi halvaantua, jos puoluekenttä jakautuu kymmeniin riitaisiin puolueisiin, joilta puuttuu kyky tehdä yhteistyötä ja hakea kompromisseja.
Liialliseen sirpaloitumiseen vaikuttanevat kuitenkin monet muutkin tekijät. Esimerkiksi Britanniassa on hyvin matalat puoluetuet. Silti maahan on syntynyt kymmeniä eri kommunistisia puolueita, ja löytyypä maasta sellaisiakin esimerkkejä kuin Fancy Dress Party, Church of the Militant Elvis Party ja Citizens for Undead Rights and Equality.
Edelleen: myös vakiintunut, lähinnä melko suurista puolueista koostuva puoluekenttä voi ajautua tilaan, jossa päätöksenteko halvaantuu. Esimerkkejä ei Suomestakaan tarvitse kaukaa historiasta hakea. Puolueiden koon sijaan meidän päätöksentekijöiden kannattaneekin pitää huolta poliittisesta kulttuurista yleisemmin: ratkaisuhakuisuudesta ja keskustelukyvystä.
APM,
Hallituksen esityksessä on toinenkin ongelma: tuen määrä.
Monissa maissa puoluetuessa on pohjaosa, joka jaetaan kaikille puolueille ja joka takaa tasa-arvoisia mahdollisuuksia. Lisäksi maksetaan suhteellinen osuus, joka palkitsee vaalimenestystä. Tällaisella mallilla voidaan tukea mahdollisuuksien tasa-arvoa puolueiden välillä.
Hallituksen esitys edustaa vastakkaista jakotapaa. Eduskunnan ulkopuolisten puolueiden tuki olisi suhteellisestikin *pienempi* kuin eduskuntapuolueiden.
Periaatteessa kaksi prosenttia äänistä vastaa laskennallisesti neljää kansanedustajaa. Eduskunnan ulkopuolinen puolue saisi kuitenkin tämän äänimäärän ylittämällä vain kolmasosan siitä tuesta, jonka eduskuntapuolue saa yhdellä kansanedustajalla. Epäsuhta on yli kymmenkertainen.
APM,
Reilumpi puoluetuki edellyttäisi, että puolueet tinkisivät hyvin pienestä osasta nykyistä tukipottiaan. Uudet tulokkaat voivat kuitenkin saada paljonkin aikaan pienelläkin summalla.
Kilpailu ruokkii vireää poliittista toimintaa ylipäätään ja haastaa terveellä tavalla myös vakiintuneita puolueita. Se voi tukea puolueiden ja kansalaisten vuorovaikutusta ja ihmisten kiinnostusta politiikkaa kohtaan.
Uskon, että me tässä salissa toimivat kyllä kestämme tämän haasteen. Voimme sen avulla jopa vahvistua.
Viime kädessä koko yhteiskunnan pärjääminen riippuu sen uudistumiskyvystä, jota mahdollisimman monipuolinen ja tarvittaessa myös uudistuva puoluekenttä osaltaan tukee.
Nykyisistä eduskuntapuolueista tuoreimmat ovat kristillisdemokraatit 1970-luvulta, perussuomalaisten edeltäjä smp 1960-luvun lopulta ja vihreät 1980-luvulta.
Maailma on muuttunut 1960-luvun jälkeen paljon. Esimerkiksi uusia merkittäviä järjestöjä, yrityksiä ja tutkimuslaitoksia on tullut ja vanhoja mennyt.
Joten, arvoisa puhemies ja hyvä eduskunta,
Miksi puoluekentässä olisi toisin?
Toivottavasti valiokuntakäsittelyssä on viisautta hakea tasavertaisempia osallistumismahdollisuuksia puolueille.
Hallituksen ehdottama suunta on oikea, mutta tarvitaan reippaampia askeleita.