Tampereen ammattikorkeakoulun hallitus päätti, että kuvataiteilijan tutkintokoulutuksesta luovutaan. Vaikka asiaa osattiin odottaa, oli se silti murheellinen Tampereen kulttuurielämän kannalta. Koulutusohjelman säilyttämiseksi käytiin läpi monien eri vaihtoehtojen kirjo. Valtakunnan tasolta tulleet puitteet jättivät kuitenkin lopulta hyvin vähän liikkumavaraa päätöksentekoon.
Kuvataiteen opetus ei katoa TAMK:sta kokonaan, vaan sitä tullaan jossain määrin jatkamaan toisen tutkintonimikkeen alla. Toki tämä uusi malli ei ole yhtäpitävä varsinaisen kuvataiteilijan tutkinnon kanssa eikä täytä kuvataiteen tutkintokoulutuksen päättymisen jälkeen syntyvää aukkoa kuin korkeintaan osittain.
Tampereen kaupunki teki sen, minkä pystyi. Kaupunki ei voi päättää ammattikorkeakoulun koulutuspaikkojen määristä. Kulttuuripalvelut, museot ja monet muut tahot puolustivat kuvataidetta sekä erikseen että koordinoidusti. Tampereen osaamis- ja elinkeinolautakunta vetosi elokuussa johdollani opetus- ja kulttuuriministeriöön, jotta Tampereen ammattikorkeakoulua koskevat säästötavoitteet eivät olisi koskeneet tiettyjä koulutusohjelmia, vaan koko oppilaitosta. Tällöin kulttuurialaan kohdentuvia säästöjä olisi voitu vähentää tai niistä luopua kokonaan siten, että kokonaissäästötavoite olisi saavutettu toista kautta. Lautakunta viestitti myös ministeriölle, että yleiset toimintaedellytykset ja yhteistyömahdollisuudet huomiooon ottaen kuvataiteen koulutus tulisi keskittää Suomessa Tampereelle, Turkuun ja Helsinkiin.
Ministeriö ei kuitenkaan näille ehdotuksille lämmennyt vaikka parikin ministeriä antoi julkisuudessa kauniita lausuntoja nimenomaan TAMK:n kuvataidekoulutuksesta.
Kuvataiteisiin kohdistunut säästöpaine on osa laajempaa kokonaisuutta: valtioneuvoston vuonna 2011 hyväksymässä valtakunnallisessa koulutuksen ja tutkimuksen kehittämissuunnitelmassa on linjattu kulttuurialan koulutuspaikkoihin huomattava vähennys. TAMK:n oli tehtävä päätöksensä näissä puitteissa.
Kulttuurialan sisällä TAMK:n musiikkikoulutuksesta tinkiminen olisi ollut erittäin hankalaa varsinkin Tampereen konservatorion kannalta. Kirkkomusiikista luovuttiin joka tapauksessa. Medianomien koulutusta ollaan puolestaan siirtämässä Mediapolikseen ja hankkeeseen on satsattu paljon ja sitouduttu monin tavoin. Näistä koulutuspaikoista karsiminen entisestään olisi ollut Mediapolikselle ja mukana oleville yhteistyökumppaneille vakava kolaus.
Nämä ovat kovia aikoja kulttuurian ja kuvataiteen koulutukselle erityisesti. Metropolia ammattikorkeakoulusta poistuu teatteri-ilmaisun ohjaajan koulutus. Lahdessa säästöjen kohteeksi ovat joutuneet kuvataide ja musiikkikasvatus. Ajan henki tuntuu olevan repiä säästöjä juuri taiteellisesta luovuudesta ja kulttuurista ja alistaa koulutusjärjestelmäämme entistä enemmän suoraviivaiselle markkina-ajattelulle. Tämä siitä huolimatta, että esimerkiksi taidekoulutus kytkeytyy vaikkapa luovien alojen menestykseen.
Tampereen kaupunki tulee ponnistelemaan kuvataiteen alueellisen merkityksen säilyttämiseksi huonoista uutisista huolimatta. Nyt meidän täytyy miettiä uusia tapoja mahdollistaa sellaista monipuolista kulttuuritoimintaa, jota TAMK:n kuvataiteen koulutusohjelma on vuosien aikana onnistunut Tampereelle tuomaan. Kaikki tämä ei ole edes kytkeytynyt kuvataiteisiin vaan vaikutukset ovat olleet laajempia.
Ellei valtio päätä jostain syystä viime hetkellä toisin, Tampereen asema kuvataidekaupunkina on vakavasti uhattuna.