Puhe eduskunnan välikysymyskeskustelussa hallituksen koulutusleikkauksista
Olemme jo saaneet lukea ja kuulla monia hyviä syitä sille, miksi hallituksen kaavailemat koulutussäästöt ovat äärimmäisen huono idea.
Itse ajattelin nyt keskittyä muutamien vaihtoehtojen tarkasteluun. Jotkut pitävät vaihtoehtona jättää kaikki talouden sopeutus kokonaan tekemättä, siis jatkaa velkaantumista nykytahdilla. Tähän vaihtoehtoon liittyy isoja pulmia, joihin en paneudu tässä likemmin.
Olen täysin eri mieltä hallituksen säästöjen määrästä ja tahdista, mutta samaa mieltä peruspyrkimyksestä hillitä velanottoa nykyisestä. Lähes kaikki puolueet ajattelevat samoin – niin myös enemmistö suomalaisista.
Jos hyväksytään se, että julkista taloutta sopeutetaan, joku sen myös maksaa. Jonkun verot kasvavat, tulot hupenevat tai palvelut heikkenevät. Hienoa olisi, jos näin ei tarvitsisi tehdä. Vastuullinen poliitikko ei kuitenkaan nosta käsiään pystyyn ikävien vaihtoehtojen edessä, vaan etsii vaihtoehdoista vähiten huonoa.
Eräs parempi vaihtoehto olisi leikata niin sanottuja ympäristölle haitallisia tukia. Riittävästi niitä leikkaamalla koulutussäästöt voitaisiin välttää kokonaan. Tästä kerromme lisää tulevassa vihreiden vaihtoehtobudjetissa.
Jo nyt on kuitenkin hyvä olla rehellinen. Kyseessä ei ole ilmainen lounas. Ehdotuksemme tukien leikkaamisesta tarkoittaisi, että eniten autolla liikkuvat suomalaiset, erityisesti työssä käyvät, maksaisivat enemmän veroja. Leikkaus kannattaisi tehdä niin, että se painottuisi kaupunkeihin, joissa autolle on keskimäärin edes jokin järkevä vaihtoehto tarjolla.
On ikävä asia käydä autoilijan kukkarolle. Silti uskon, että enemmistö suomalaisista voisi hyväksyä sen, että autoilijat maksavat vähän enemmän, jos se tarkoittaa, että lapsemme ja nuoremme saavat hyvää koulutusta ja meillä on riittävästi opettajia. Enemmistö autoilijoistakin, joita suuri osa suomalaisista on, taitaa ehdotuksen hyväksyä. Pienempänä pahana.
Toinen vaihtoehto olisi nostaa suurten pääomatulojen verotusta maltillisesti. Siten saisimme jo parin vuoden koulutussäästöt peruttua. Asian ikävä puoli on, että se vähentäisi kannustimia investoida yritystoimintaan. Työllisyyden kannalta tarvitsisimme kuitenkin enemmän yrityksiä ja enemmän investointeja.
Olisivatko kuitenkin myös paljon pääomatuloja saavat suomalaiset itse valmiita hyväksymään pienet korotukset veroihin, jos se tarkoittaisi, että rahat menevät koulutukseen ja tutkimukseen? Näkisivätkö he siinä etuja sekä omien lastensa että omistamiensa yritysten kasvuedellytysten kannalta?
Kolmas vaihtoehto olisi korottaa arvonlisäveroa. Se nostaisi tuotteiden hintoja. Arvonlisäveroa maksavat myös pienituloiset, mikä tosin olisi kompensoitavissa. Sitä sen sijaan emme voisi välttää, että keski- ja suurituloisten ostovoima veroa nostettaessa heikkenisi. Se taas heikentäisi kotimaista kysyntää ja uhkaisi osaltaan työllisyyttä. Nämä syyt tekevät arvonlisäveron korottamisesta hankalan. En pidä sitä ensisijaisena vaihtoehtona. Se olisi kuitenkin selvästi vähemmän huono vaihtoehto kuin koulutusleikkaukset.
Yksi viime aikoina esitetty vaihtoehto olisi puuttua harmaaseen talouteen. Suhtaudun harmaan talouden torjumiseen myönteisesti, mutta odotuksiin nopeista jättimäisistä tuotoista varovasti. Ensisijaista pitäisi olla, että toimimme. Harmaan talouden harmaa luonne tarkoittaa, että tuloksia kannattaa juhlia vasta jälkikäteen.
Paljon muitakin vaihtoehtoja riittää: esimerkiksi yksityislääkärien kela-korvausten, elinkeinotukien, vuorotteluvapaiden tai asuntolainan korkovähennyksen leikkaaminen. Kaikista näistä ehdotuksista löytyy huonoja puolia.
Meillä siis on vaihtoehtoja, mutta mikään niistä ei ole ongelmaton, ei kivuton, ei helppo.
Koulutussäästöjä ei silti voi perustella sillä, että vaihtoehdoistakin löytyy jotain kritisoitavaa. Leikkauksia pitäisi perustella sillä, että ne ovat jollain perusteella vähiten huono valinta. Itse pidän useimpia tässä luettelemiani vaihtoehtoja siedettävämpinä kuin koulutuksen leikkauksia.
Erityistä huolta kannan siitä, että vaikka koulutuksen säästöt tuntuvat raskailta jo nyt, niiden koko karmeus näkyy vasta viiveellä. Ihmisiä syrjäytyy ja talouden kasvuperusta heikkenee.
Joissain vaihtoehdoissa tilanne olisi itse asiassa toinen. Ne voivat sattua nyt kovaakin, mutta pitkällä aikavälillä voisivat jopa tervehdyttää yhteiskuntamme toimintaa. Siksi valitsisin itse nyt ne lääkkeet, jotka ovat ehkä pahanmakuisia, mutta auttavat parantamaan tautia.
Siksi valitsisin jonkin vaihtoehdoista koulutuksen säästöille.