Vuoden ensimmäinen täysistunto oli jo pari päivää sitten, mutta varsinainen rutiini pyörähtää Arkadianmäellä käyntiin vasta tänään valiokuntien aloittaessa työnsä ja täysistuntorumban alkaessa toden teolla. Minultakin kysellään ajoittain kansanedustajien pitkistä lomista ja istuntotauoista. Julkaisin aiemmin työni avoimuuden edistämiseksi vuosikertomuksen siitä mitä tein viime vuonna, mutta päätin kirjoittaa nyt myös tammikuun istuntotauosta.
Istuntotauot herättävät myös närkästystä ja osin syystäkin etenkin nyt, kun samaan aikaan kansaa uhkaillaan pakkolakipaketeilla, vuosilomien lyhentämisellä ja muulla ikävällä. Mielestäni istuntotaukoja voisi lyhentää jos tarvetta eli käsiteltäviä asioita eduskunnassa on. Kokoustaa ei kuitenkaan kannata pelkästään kokoustamisen vuoksi, ja ainakaan omalla (ja useimpien tuntemieni kollegoideni) kohdalla istuntotauko ei ole yhtä kuin jokavuotinen pitkä loma. Eduskuntaryhmät, erilaiset työryhmät ja muut vastaavat toimivat suht normaalisti istuntotauonkin aikana ja esimerkiksi EU-asioita tulee koko ajan.
Istuntotauon paras puoli on mielestäni mahdollisuus tehdä vuoden aikana rästiin jääneitä töitä: silloin ehtii paremmin lukea raportteja, perehtyä lakiluonnoksiin, suunnitella valtiopäivätoimia, vastata kansalaisille ja tavata sidosryhmiä. Tyypillinen eduskuntaviikko on niin täynnä valiokuntatyötä, täysistuntoja, muita kokouksia ja joka paikkaan säntäilyä, että aikaa muuhun jää lähinnä junamatkoilla, ennen nukkumaanmenoa iltamyöhällä tai sunnuntaisin. Sivumennen sanottuna eduskunnan työtä pitäisi myös nykyaikaistaa. Rutiinit ja protokolla vievät ajoittain liikaa aikaa, esimerkiksi etätyöskentelyssä ja etäläsnälossa olisi edelleen paljon kehitettävää ja sähköpostitulva on ajoittain massiivinen.
Olin suunnitellut lomailevani jouluaatonaatosta loppiaiseen. Joulukuussa napattu keuhkokuume muutti suunnitelmat, mutta lomaahan se sairaslomakin toki on. Ensimmäisen työviikon aloitin siis asteittain loppiaisen aikoihin. Tein noin kuuden tunnin päivää kotoa käsin, koska en ollut vielä täysin kunnossa. Seuraavalla viikolla tein alkuviikon toimistotyöstä etänä, osallistuin valtuustoryhmän kokoukseen ja lähdin torstaina parin päivän työmatkalle Ivaloon. Viikolla 3 poikkesin kahdesti Helsingissä seminaareissa ja puhetilaisuuksissa pohtimassa sisäisen turvallisuuden strategiaa ja tulevaisuuden kuntia, vierailin päihtyneiden päiväkeskus Huoltsussa Tampereella ja osallistuin tietenkin kaupunginvaltuustoon, jonne tein myös valtuustokyselyn. Saman viikon lauantaiaamuna lähdin Strasbourgiin Euroopan Neuvoston parlamentaariseen yleiskokoukseen, josta palasin seuraavan viikon torstaina aamuyöllä. Sitten pari päivää toimistotyötä, yksi puhetilaisuus ja siihen se tammikuu loppuikin.
Normiviikko istuntokaudella venähtää helposti 60-tuntiseksi tai ylikin, joskin perhesyistä yritän harjoittaa kohtuutta. Viikonloppuisin on myös yleensä aina joitain työmenoja tai kirjoitustöitä. Istuntotauolla päivät olivat työmatkoja lukuun ottamatta lyhyempiä, mutta toisaalta koin saavani enemmän aikaan, kun keskittyminen yksittäisiin asioihin oli helpompaa.
Kansanedustajille maksetaan avokätisesti palkkaa ja muitakin etuja, joten töitä kuuluukin olla riittävästi. Toisaalta itselle ja läheisillekin pitää jättää aikaa ja lomaillakin kannattaa, jotta työssä jaksaa ja mieli pysyy kirkkaana. En halua myöskään hurskastella ja tavoitteeni on pitää ihan oikeaa lomaa vuosittain suurin piirtein saman verran kuin muutkin työssäkäyvät keskimäärin. Viimeiseen neljään-viiteen vuoteen en ole tähän useinkaan kyennyt, koska myös työni apulaispormestarina oli aikataulutukseltaan poikkeuksellista. Tämä käy minulle hyvin, koska pidän työn ja työaikojen vaihtelusta ja kyse on myös elämäntapavalinnasta ja siitä, että saa tehdä sitä mistä on unelmoinut. Olen myös etuoikeutettu esimerkiksi moniin yrittäjiin tai pätkätyöläisiin verrattuna: monille heistä ajatuskin yhtenäisestä lomasta on vain kaukainen kangastus.
Vastuu on edustajilla itsellään: istuntotauolla voi myös pitää pitkän loman jos katsoo sen aiheelliseksi. Monet kollegat lähtivät nytkin hetkeksi esimerkiksi reissuun. Ymmärrän senkin oikein hyvin ja joskus kun elämä suo, lähden varmasti itsekin: kansanedustaja on kansanedustaja 24/7 ja joskus pieni maisemanvaihdos voi auttaa irtautumaan ja näkemään asiat uudessa valossa. Koko istuntotauon käyttäminen kroonisesti lomailuun tuntuu kuitenkin vieraalta: maailmanparantaminen on niin mielenkiintoista hommaa, että sitä haluaa tehdä joka tapauksessa. Arviointi on sitten äänestäjien vastuulla vaaleissa.