Se, kuinka hyvin onnistumme Suomeen tulleiden turvapaikanhakijoiden kotoutumisessa, on tämän päivän ja tulevien vuosien polttavimpia kysymyksiä. Eräs avaintekijä on työ. Niin palkka- kuin vapaaehtoistyötkin edistävät kotoutumista.
Viime torstaina kysyin eduskunnan kyselytunnilla turvapaikanhakijoiden mahdollisuuksista tehdä töitä. Oli ilahduttavaa huomata, että hallitus oli edes tässä asiassa selvästi paneutunut asiaan. Tänään olin kansanedustajien Leena Meri (ps) ja Juhana Vartiainen (kok) kanssa keskustelemassa asiasta Ylen Ykkösaamussa.
Suomen työllisyystilanne on vaikea muillekin kuin maahanmuuttajille. Koko Suomessa työttömyysaste oli tammikuussa jo 14,4 %, kotikaupungissani Tampereella lähes 19 %. Monet toimet, jotka auttavat myös maahanmuuttajia, voidaan toisaalta kohdentaa koko väestölle. Ylipäätään työnteko kohentaa työllistyvien ihmisten ostovoimaa, jolla he voivat vuorostaan ostaa tuotteita ja palveluita ja luoda edelleen uusia työpaikkoja. Lisäksi yhteiskunnan maksamien tulonsiirtojen pienentyessä jää käyttöön enemmän rahaa, jota käyttää yritystoiminnan ja työnteon edellytysten parantamiseen.
Polkujen tarjoaminen työelämään on vaikeaa, mutta on siitä paljon hyötyäkin. Jo vapaaehtoistyöhön osallistuminen voisi tarjota tekemistä, auttaa tutustumaan ihmisiin ja suomalaiseen arkeen. Valitettavasti olemme joutuneet lukemaan uutisista, kuinka jopa turvapaikanhakijoiden lumenluonti oli törmätä byrokratiaan.
Maahanmuuttajien työskentely on parhaimmillaan myönteinen asia koko yhteiskunnan kannalta. Kaikki riippuu kuitenkin toteutuksesta. Onnistuminen edellyttää mm. rakentavaa yhteistyötä valtion, työntekijöiden, yritysten ja kuntien välillä. Huoli siitä, että maahanmuuttajia käytettäisiin vain halpana työvoimareservinä, jota hyödyntämällä poljetaan työehtoja ja palkkoja, ei ole perusteeton. Uhka voidaan välttää, mutta ihan itsestään se ei onnistu.
Kaksi asiaa on syytä pitää erillään: turvapaikan hakeminen hädän alla ja työperäinen maahanmuutto. Turvapaikanhakijoidenkin taustat ja valmiudet ovat keskenään hyvin erilaiset, ja joukossa on myös korkeasti koulutettuja ihmisiä. Keskimäärin ne ovat kuitenkin heikommat kuin alun perin työn perässä muuttaneilla.
Työnteon helpottamiseen ei ole yhtä yksittäistä taikatemppua. Aivan ensimmäiseksi meidän kannattaisi kuitenkin purkaa turhat esteet. Varmistetaan aluksi edes se, että ne turvapaikanhakijat, jotka ehkä pääsisivät helposti töihin ilman tukitoimia tai itse haluavat perustaa yrityksen, voivat tehdä sen helposti.
Hyvin yksinkertaisia, nopeasti toteutettavia työntekoa tukevia ratkaisuja olisivat mahdollisuus avata nopeasti pankkitili ja saada väliaikainen sosiaaliturvatunnus. Työntekoa tai yrityksen perustamista koskevat suoranaiset kiellot sekä kohtuuttoman kankea byrokratia, kuten työvoiman tarveharkinta, pitäisi ottaa tarkasteluun.
Astetta vaativampia toimia Suomeen saapuvien ihmisten työllisyyden edistämiseksi olisivat jo hankitun osaamisen osoittaminen näyttökokeilla suomalaisen tutkinnon sijaan, täydennyskoulutus ja parempi uraohjaus. Myös oppisopimusjärjestelmää kannattaisi remontoida. Se hyödyttäisi myös kantasuomalaisia.
Suomessa on paljon erilaisia tukityöllistämisvälineitä. Käytännössä palkkatukirahat eivät riitä nytkään vastaamaan kysyntään. Pelkästään sen varaan ei voi työllisyyden paranemista laskea. Kuntouttavan työtoiminnan kaltaiset välineet taas on tarkoitettu työkyvyn palauttamiseen, ei pysyväksi tavaksi työllistää. Kuntoutuskin voi toki olla tarpeen myös Suomeen saapuvalle, mutta kestävää ratkaisua nämä toimenpiteet eivät tarjoa. Parhaimmillaan ne ovat vain väylä kohti avoimia työmarkkinoita.
Sosiaalisia ja yhteiskunnallisia yrityksiä ja osuuskuntia kannattaisi hyödyntää enemmän. Esimerkiksi jo vastaanottokeskusten yhteydessä voisi toimia yrityksiä, jotka pyrkivät työllistämään maahanmuuttajia suoraan tai välittämään työvoimaa sitä tarvitseville. Kynnys tarjota ja vastaanottaa keikkaluonteista työtä voisi helpottua, jos byrokratian hoitamiseen ja esimerkiksi työpaikan tarjoamiseen olisi olemassa valmis kanava ja yksi luukku. Entä saisimmeko maahanmuuttajia ajan myötä esimerkiksi jäseniksi osuuskuntiin, osallistumaan aktiivisesti työllistämistoimintaan eikä vain olemaan sen kohteita?
Jotkut ovat väläytelleet palkka-alea eri muodoissaan ratkaisuna niin maahanmuuttajien kuin kantaväestönkin työllistämiseen. Se, että samasta työstä maksetaan kokonaiselle ihmisryhmälle eri palkkaa vain ihmisten taustan perusteella, ei mielestäni sovi suomalaiseen yhteiskuntaan. Luonnollista sen sijaan on, että yksilölliset taidot ja panos ja työtehtävien vaativuus näkyvät myös palkassa. Esimerkiksi harjoittelijalle voi olla aivan perusteltua maksaa pienempää palkkaa kuin kokeneelle, valmistuneelle työntekijälle – kuluuhan häneltä enemmän työaikaa asioiden opetteluun. Myös työharjoittelu voikin olla yksi hyvä tapa työllistää ja kouluttaa osaa maahanmuuttajista.
Myös joitain kielitaitovaatimuksia on syytä höllentää. Harkinta on tässä asiassa väkisin tapauskohtaista. Lääkärin on lähtökohtaisesti osattava puhua potilaiden kanssa näiden äidinkielellä. Ohjelmointi- tai siivoustyössä taas usein riittää, että osa työntekijöistä osaa kotimaan kieltä – loppu on enemmän käytännön järjestelykysymys kuin ehdoton periaate. Olennaista on, että kielivaatimukselle on kussakin työssä järkevä, todellinen ja painava perustelu. Kielivaatimusten väljentäminen antaisi työyhteisöille enemmän vapautta harkita, miten ne pystyvät takaamaan laadukkaan palvelun. Luonnollisesti hyvää kielikoulutusta tarvitaan joka tapauksessa paljon.
Lopuksi: selvää on, että emme voi antaa ehdotonta lupausta siitä, että jokainen Suomeen pyrkivä hädänalainen voi saada Suomesta myös työtä. Työllistämisestä ja kotouttamisesta tulee hyvin vaikeaa, jos vastuu auttamisesta EU:n sisällä alkaa jakautua hyvin epätasaisesti. Se ei ole kenenkään etu. Vastuun kantaminen edellyttää EU:ssa yhteistä rajapolitiikkaa, joka on sekä humaania että johdonmukaista ja toimii myös käytännössä. Ennen muuta on syytä pyrkiä luomaan hallittuja väyliä EU:hun tulemiseksi kumiveneratkaisujen tilalle ja jakamaan vastuuta EU:sta turvaa etsivistä. Näin myös kotoutumiselle on parhaat edellytykset.
Lue lisää vihreiden kotouttamislinjauksista täällä.