Kun valtiovarainministeri Stubb totesi torstaina, että 90 % asiantuntijoista kannattaa valtiovarainministeriön esittämää hallintarekisteriä, en ollut istuntosalissa todellakaan ainoa, jonka kulmat nousivat ihmetyksestä. Hallintarekisteriä epäillään myös hallituspuolueiden sisällä ja käytettävissä olevan tiedon valossa hanke näyttääkin aika arveluttavalta. Näin tuntuvat ajattelevan myös monet asiasta lausuneet.
Vihreät jättivät runsas kuukausi sitten valmistelemani valtiovarainministeriön viestintään hallintarekisteriasiassa liittyvän kirjallisen kysymyksen lainvalmistelun avoimuudesta ja hyvästä hallinnosta. Pääministeri Juha Sipilän vastauksessa 13.11. kirjoitettiin mm. näin:
”Valtionhallinnon perustana ovat demokraattisen oikeusvaltion ja pohjoismaisen hyvinvointiyhteiskunnan arvot. Keskeisin perusoikeus valtionhallinnon viestinnän kannalta on oikeus saada tietoja viranomaisten julkisista päätöksistä ja niiden valmistelusta. Tämä ilmenee julkisuusperiaatteena sekä viranomaisten velvollisuutena tuottaa ja jakaa informaatiota. Nämä vuoden 2010 viestintäsuosituksen periaatteet ovat edelleen ajankohtaisia ja onnistuneen valtionhallinnon viestinnän perusta.
Valtionhallinnon viestintään vaikuttavat samat tekijät ja odotukset kuin hallintoon yleensäkin. Avoimuus, kansalaiskeskeisyys, osallistuminen ja vuorovaikutus ovat olennaisia tavoitteita. Viestintä on aktiivista ja palvelevaa. Viestintä lähtee vastaanottajan tarpeista, oikeuksista ja eduista. Päätöksenteon valmistelun avoimuus on jatkossakin kantava periaate viestinnän toteuttamisessa ja suunnittelussa.
Lainvalmistelun avoimuus on otettu huomioon kaikessa lainvalmisteluun kohdistuvassa ohjauksessa ja ohjeistuksessa.”
Kaikki hyvin siis, ainakin vastauksen mukaan ja paperilla. Nyt kuitenkin valtiovarainministeri Stubb myöntää ettei hallintarekisteriasian valmistelu ole ollut avointa, ja peruu torstaina eduskunnassa esittämiään väitteitä. Mainitun kyselytunnin puheenvuoron osalta ymmärrän, jos kyse on inhimillisestä erehdyksestä paineen alla, sillä niitä kyllä sattuu kiivaissa keskusteluissa. Tämä puheenvuoro ei kuitenkaan ole mielestäni niin olennainen kysymys kuin se, että julkinen hallintovalta pyrkii avoimen tiedonvälityksen ja julkisen keskustelun sijaan ohjaamaan asenneilmapiiriä mieleisekseen.
Valtiovarainministeriön viestintäjohtaja näet kertoo ministeriön pyrkineen tietoisesti ohjailemaan keskustelun suuntaa vähemmän kiusallisiin kysymyksiin. Tämä sentään todettiin nyt avoimesti. Viestinnän tavoitteellinen suunnittelukin on hallinnolle normaalia, mutta manipuloinnin ei pitäisi olla. On ymmärrettävää ja jopa suotavaa, että poliitikot politikoivat, mutta virkavastuulla lainvalmistelua tekevä valtion virasto on aivan toinen asia, vaikka viraston huipulla onkin ministeri. Olennaista olisi myös tietää onko valtiovarainministeri velvoittanut ministeriön harjoittamaan tätä ”viestinnänhallintaa”, vai onko se tapahtunut virkamieslähtöisesti.
Suomi on avoin yhteiskunta. Se tarkoittaa myös sitä, että julkinen hallinto tuottaa julkisista asioista objektiivista aineistoa eikä propagoi. Jos ministeriöt alkavat ohjailla kansalaiskeskustelua, vapaa yhteiskunta on vaarassa. Kansalaisyhteiskunta ei ole joukko aivottomia hallintoalamaisia joille kerrotaan mitä halutaan, vaan tämänkin ministeriön toiminnan elinehto ja myös rahoittaja. Kiusalliset kysymykset eivät katoa vaikenemalla tai manipuloimalla. Tämä pitäisi viestintäsuunnitelmiakin laatiessa pitää kirkkaana mielessä.
Pääministeri Sipilän vastauksessa hallinnon avoimuuden tilaa käsittelevään kysymykseemme todettiin myös näin:
”Hallituskauden aikana valmisteltavan demokratiapoliittisen selonteon toimintaohjelman puitteessa edistetään lainvalmistelijoiden kuulemiskoulutusta ja menetelmien käyttöä. Tämän lisäksi uusia lainvalmistelun avoimuus- ja osallistumiskäytäntöjä kehitetään hallituksen kokeilukulttuurihankkeen puitteissa.”
Toivon, että demokratiapoliittinen selonteko tarkoittaa demokratiaa eikä ”demokratiaa”. Toivon myös, että kokeilukulttuuria toteutetaan kokeilemalla vaikka nyt ihan vaan paluuta avoimeen ja rehelliseen tiedottamiseen jo silloin kun asioita valmistellaan, jotta tällaisilta skandaaleilta vältytään jatkossa.