Tampere on uusinut talousarviomenettelyään. Ennen pormestarin talousarvioesityksen julkaisua luottamushenkilöt ottavat kantaa esitalousarvioon, jonka tarkoitus on hahmottaa tulojen ja menojen kehykset ja talousarvion keskeiset suuntaviivat. Lopullinen talousarvio ensi vuodelle käsitellään tuttuun tapaan valtuustossa marraskuussa.
Kaupunginhallitus käsitteli esitalousarviota toistamiseen tänään. Tilanne näyttää sen verran nihkeältä, että veroja on jälleen korotettava ja senkin jälkeen talousarvio on negatiivinen. Tällä kertaa korotus kohdistunee maltillisesti kiinteistöveroihin.
Veronkorotus edellyttää Tampereen valtuustosopimuksen muuttamista. Tähän tuntuu löytyvän jonkinlainen tahtotila. Keskusta tosin on ärhäköitynyt vastustamaan veronkorotuksia siitäkin huolimatta, ettei heillä ole esittää keinoja verokorotuksella saatavan seitsemän miljoonan euron kokoamiseksi muulla tavoin. Valtion hallitus-oppositioasetelma näkyy siis jo Tampereellakin. Keskusta otti tiukan linjan myös seutuyhteistyöstä ja valtion kuntaremontista kaupunginhallituksessa keskustellessamme.
Demareita puolestaan hiersi asian käsittelyjärjestys: he olisivat halunneet koplata verojen (eli talousarvion tulopuolen) käsittelyn talousarvion marraskuiseen valtuustokäsittelyyn. Nyt talousarvion tulopuolesta pyritään päättämään jo lokakuussa, jotta tietäisimme kuinka paljon menoja voidaan ylipäätään sallia ja mikä on lautakuntien liikkumatila menojen suhteen. Lopulta saimme kuitenkin aikaan jonkinlaisen yhteisymmärryksen.
Kaupungin talousarviopohjissa on lukuisia asioita, jotka pitäisi korjata. Toisaalta liikkumatilaa on kovin vähän. Kaupunginhallitus tehtaili kasan ponsia ohjaamaan talousarvion jatkovalmistelua. Kiinnitimme huomiota jälleen kerran mm. ennalta ehkäisevien palvelujen turvaamiseen.
Tein vihreiden nimissä kaksi esitystä. Toisessa pyrimme varmistamaan joukkoliikenteen rahoituksen ensi vuodelle: esitalousarvion pohjissa joukkoliikenteen suurimman tuottajan eli TKL:n tulostavoitetta esitetään nostettavaksi liikaa. Tämä johtaa liikennöintihintojen kasvuun, sillä liikelaitoksen toimintaa on jo tehostettu merkittävästi eikä tuottavuutta voida kasvattaa säästämällä rajattomasti.
Liikennöintihintojen kasvu puolestaan rokottaisi joukkoliikenteen tilaajan määrärahoja ja tarkoittaisi suurella todennäköisyydellä sitä, että osa joukkoliikennerahoista kierrätettäisiin takaisin kaupunkikonserniin kohonneiden hintojen kautta. Lopputuloksena joukkoliikenteen käytössä oleva rahamäärä vähenisi. Uhkaisi syntyä eräänlainen automaatti, joka siirtäisi joukkoliikennerahoja tilaajalta tuottajan kautta takaisin konsernin kassaan ja muuhun käyttöön. Monimutkaista ja tarpeetonta.
Toisen esityksen tein nuorten starttipajamallista, jota mm. tuleva edeltäjäni apulaispormestari Perttu Pesä on ajanut voimakkaasti. Starttipajan kohderyhmänä ovat ilman opiskelupaikkaa jääneet tai jostain syystä ammatillisen koulutuksensa keskeyttäneet tai syrjäytymisvaarassa olevat nuoret. Tavoitteena on vähentää nuorisotyöttömyyttä, ehkäistä syrjäytymistä ja auttaa nuoria löytämään oma opiskelu/työpolkunsa uudelleen. Tällaisen hankkeen nuorisotyöttömyyden kanssa painiva Tampere tarvitsee.