Uuteen Vuoreksen kaupunginosaan Hervannan viereen rakennetaan parhaillaan asuntomessualuetta. Messujen pääteemaksi Tampere on rohkeasti linjannut ekotehokkuuden.
Alueelle suunniteltiin hieno modernia puurakentamista edustava kansalaistalo, joka olisi energiaratkaisultaan ns. passiivitalo. Talosta oli tarkoitus tehdä koko alueen maamerkki ja kansainvälisestikin mielenkiintoinen kokonaisuus. Sen piti olla yksi uuden ekotehokkaan Tampereen tunnusmerkeistä.
Talolle kaavailtiin monenlaista käyttöä. Messujen jälkeen taloon olisi voinut sijoittua mm. yhteisöllistä yritystoimintaa. Nyt kaupunki päätti kuitenkin torpata hankkeen sen kohonneisiin kustannuksiin vedoten.
Vuores on osoittautunut maaperältään haastavaksi alueeksi ja rakentamisen hinta alueella on noussut. Uuden kaupunginosan rakentaminen on muutenkin kalliimpaa, kuin esimerkiksi kantakaupungin täydentäminen tai paljon parjatun Ranta-Tampellan alueen kehittäminen.
Asuntomessutalon vaiheet ovat olleet omituisia. Ensin talolle keksittiin käyttöä päiväkotina, vaikka niistä vastaava lasten ja nuorten palvelujen prosessi ei moista halunnut. Persoonallisella Virolaisen päiväkodilla houkuteltiin kuitenkin alueelle myös asukkaita jo etukäteen.
Seuraavaksi rakennus suunniteltiin laajemmaksi, jotta se vastaisi päivähoidon tilatarpeita. Suurempi talo olisi tietenkin ollut kalliimpi. Lopulta hanke kaadettiin samaisiin ”odottamattomiin” kustannuksiin vedoten siitä huolimatta, että talolle olisi ollut muutakin käyttöä ja pienempikin talo olisi kelvannut.
Kaupungin olisi alun perin pitänyt suunnitella hanke paremmin. Asiaa olisi ollut syytä tarkastella myös esimerkiksi pitkän aikavälin energiankulutuksen näkökulmasta.
Asuntomessujen piti edistää kaupungin vetovoimaisuutta. Vaikka messuja ja uuden lähiön rakentamista voi ja varmaan pitääkin aiheellisesti kritisoida, olen sitä mieltä, että hankkeet joihin on sitouduttu on syytä vielä loppuun kunnianhimoisesti, tasokkaasti ja mahdollisimman ympäristöystävällisesti.
Siksi esitimmekin, että asuntomessutalo rakennettaisiin kohonneista kustannuksista huolimatta. Puuttuvat 450 000 euroa olisi voinut ottaa muutenkin mammuttimaisen Vuores-projektin rahoituksesta. Lasten ja nuorten palvelujen tiukkaa budjettia emme olisi halunneet rasittaa.
Hävisin vihreän kollegani Maija Kajanin kanssa kaupunginhallituksen äänestyksen asiasta raikkain luvuin 9-2. Kokoomus harmitteli euroja, demareita tuntui kiinnostavan enemmän samanhintaisen saunan rakentaminen Tohloppiin ja puheissaan ympäristöteemoja viime aikoina viljellyt vasemmistoliittokin oli hiljaa: sivumennen sanottuna vain pari viikkoa sitten samainen puna”vihreä” porukka profiloitui yhdyskuntalautakunnassa vastustamalla kaupunkiseudun hajarakentamisen suitsimista yhdessä keskustan ja kokoomuksen konservatiivisiiven kanssa. Tarkoitus oli huomioida rakentamisessa myös yhdyskuntarakenteen eheys ja päästöjen vähentäminen.
Vaan takaisin asiaan. Nyt kun asuntomessutaloa ei tule, saa kaupunki harjoittaa brändäystään kerrostalon kellarissa tai sään salliessa teltassa. Ekotehokkaan rakentamisen messuille ei tule ainuttakaan kansainvälisesti mitattuna kunnolla ekotehokasta rakennusta.
Tampere tavoittelee vakavissaan pääsyä Euroopan ekotehokkaimpien kaupunkien joukkoon. Jos yksi passiivienergiatalo on liikaa, ei tarvitse olla kovin kummoinen ennustaja arvatakseen ilmastopalkintojen jäävän tällä kertaa saamatta.
On helppo sanoa, ettei yhdellä talolla ole merkitystä. Ongelma on, että esimerkiksi passiivienergiarakentaminen vaatisi julkisen sektorin esimerkkiä yleistyäkseen. Asuntomessut olisivat olleet oiva paikka popularisoida ympäristöystävällistä ajattelua. Suomi laahaa jälkijunassa.
Ja kyllä, jotain se ympäristönsuojelukin maksaa. Ja saakin maksaa. Ehtiikö Turku jälleen edelle?