julkaistu Eläinsuojeluliitto Animalian Nasuvasti Sanottu -blogissa 7.3.11.
Kuluneella vaalikaudella eläinoikeusasiat ovat nousseet pitkästä aikaa valtavirran puheenaiheeksi. Seuraavalla kaudella puheet pitäisi muuttaa teoiksi.
Mistä eläinpoliittisista asioista kulunut vaalikausi sitten muistetaan?
Ainakin videoista: kansalaisaktivistien kuvaamat videot ovat paljastaneet sikaloiden ja turkistarhojen karmeat olot. Teurastamojen ja eläinkoelaboratorioiden ovet pidetään kuitenkin edelleen lukossa. Uutisaiheita riittäisi.
Ja kepulipelistä: Maa- ja metsätalousministeriSirkka-Liisa Anttila torppasi sukupuuton partaalla sinnittelevien saimaannorppien suojelun ja puski verkkokalastuksen keväisen kiellon sijaan lakiin epämääräistä ja tuloksiltaan laihaa vapaaehtoisuushöttöä. Sama ministeri esitti Suomeen ”onnellisia sikaloita” hänen sukutilansa vähemmän onnellisten sikojen päästyä videolle.
Sekä tietenkin minkki-Marista: turkiksiin verhoutuva pääministerimme Mari Kiviniemi puolueineen saa turkisteollisuuden vaalirahaa ja hänen puolisonsa tekee työkseen turkistarhojen imagopropagandaa ja tämä kaikki on olevinaan ihan normaalia. Lisäksi vihreitä lukuun ottamatta kaikkien eduskuntapuolueiden listoilla on turkistarhaajien rahaa saavia ehdokkaita.
Ja yleisestä nihkeydestä: kolmen suurimman puolueen eläinsuojelukannoissa ei ole ylipäätänsä ollut hurraamista. Vastustamisesta rutiinin tehneet perussuomalaisetkin tuntuvat tyylilleen uskollisesti lähinnä vastustavan kaikkea eläinten kannalta hyvää. Timo Soinin joukoille riittänee, että HK:n sinistä saa jatkossakin halvalla.
Vaalikauden harvoihin eläinsuojelusaavutuksiin kuuluu vihreän oikeusministeri Tuija Braxin vetämä eläinsuojelulain uudistus. Törkeä eläinsuojelurikos saatiin lakiin ja eläintenpitokieltojen valvonta tehostuu. Emme kuitenkaan vielä tiedä, miten lakimuutosta sovelletaan käytännössä.
Moni ongelma odottaa yhä korjaamistaan. Ensinnäkin meidän on kiellettävä nykyiset häkkikanalat. Virikehäkitkin ovat lähinnä nihilistinen vitsi. Broileriteollisuuden ja ylipäätänsä tehotuotannon ongelmista voisi kirjoittaa kymmenosaisen eepoksen.
Tukirahat on ohjattava eläinten kannalta kestävämpiin ratkaisuihin ja tuotantoeläinten kasvatusolosuhteiden minimitasoa on nostettava reippaasti. Suomi tarvitsee myös eläinoikeustilannetta valvovan eläinasiavaltuutetun.
Turkistarhauksesta luopuminen on kirjattava hallitusohjelmaan. Tarhaajien ammatinvaihtoa voidaan tukea ja EU voi rajoittaa tuontiturkisten määrää. Viimeisimmillä Milanon muotiviikoilla esitellyt kettureuhkat olivat noin 90-prosenttisesti Suomesta, joten meidän päätöksillämme on aidosti kansainvälistä merkitystä.
Politiikalla voi vaikuttaa. Meidän on äänestettävä ehdokkaita, jotka välittävät eläinten oikeuksista muulloinkin kuin vaalien alla. Varmin tapa on valita ehdokas johdonmukaisesti eläinsuojelua edistävästä puolueesta kuten vihreistä, mutta muidenkin puolueiden eläinsuojelumyönteisiä ehdokkaita on tuettava puolueiden uudistamiseksi ja laajan yhteistyön edistämiseksi. Tehdään näistä vaaleista eläinsuojeluvaalit!
Olli-Poika Parviainen
Kirjoittaja on pirkanmaalainen eduskuntavaaliehdokas