kirjoitukseni Aamulehden vierailija-sivulla 26.10.2014
Pirkanmaan ja Suomen talous köhii. Vuodesta 2004 vuoteen 2009 kaikkien toimialojen liikevaihdon kasvu Pirkanmaalla oli noin 10 prosenttia, kunnes se supistui kriisivuonna 2009 yli 18 prosenttia. Vuonna 2010 palattiin lyhyelle kasvun tielle, kunnes viime vuonna maakunnan liikevaihto supistui 1,9 prosenttia. Erityisiä haasteita on teollisuudessa. Pirkanmaan teollisuuden vienti supistui viime vuonna 2,7 prosenttia. Kehitys on ollut kuluneen vuosikymmenen aikana samansuuntaista koko maassa.
Tilanteella on paljon vaikutuksia. Pirkanmaan ja erityisesti Tampereen työttömyysaste on korkea ja julkiset palvelut ovat vaikeuksissa murentuneen rahoituspohjansa vuoksi.
Ratkaisuja tarvitaan niin alueilla kuin valtakunnallisestikin. Maakunnan ja kaupunkiseudun tasolla meidän on erityisesti jatkettava yrityspalvelujemme radikaaliakin uudistamista. Tämä työ on jo Tampereen seudulla käynnissä elinkeinoyhtiössämme Tredeassa. Avainsanoja ovat palvelujen ymmärrettävyys, saavutettavuus ja asiakaslähtöisyys.
Julkiset yrityspalvelut näyttäytyvät liian usein etäisinä tai abstrakteina. Kun yritys pääsee palvelun pariin, palvelu usein koetaan hyväksi. Ongelmana on, että palvelujen piiriin ei ole helppo löytää ja palvelujen ja erilaisten hankkeiden kirjo on asiakkaalle monimutkainen ja epäselvä. Tampereen seudun elinkeinopalvelut onkin koottava entistäkin selkeämmin yhteen ja tehtävä edelleen näkyvämmiksi. Samalla on tehtävä kristallinkirkas palvelulupaus esimerkiksi siitä, että yritys ohjataan sille sopivimman palvelun pariin välittömästi.
Julkisen yrityspalvelun käyttö voi johtaa yrityksessä kehittämispolulle, jossa seuraavan palvelun tuottaja voikin olla yksityinen yritys. Tehokkailla yrityspalveluilla luomme siis suhteellisen pienellä julkisella satsauksella uusia mahdollisuuksia alueen muillekin yrityksille.
Yrityspalveluihin tarvitaan yhden luukun palvelupiste, virtuaalinen kohtaamispaikka ja palvelunumero. Meidän on edelleen edistettävä sellaisten verkostojen ja alustojen syntymistä, joissa erikokoiset yritykset löytävät toisensa ja hyötyvät toisistaan erityisesti markkinoinnin ja viennin kysymyksissä. Alueellamme on vahvoja innovaatioalustoja ja tutkimusosaamista, joista voidaan varmasti saada enemmän irti. Yksi keino on ottaa käyttöön pitkään vitkasteltu elinkeino- ja yritysvaikutusten arviointi julkisessa päätöksenteossa.
Julkisen sektorin on avattava tietovarantonsa mahdollisuuksien mukaan vapaaseen käyttöön, jotta ne synnyttäisivät osaltaan liiketoimintaa. Lisäksi julkisen sektorin on voitava toimia alustana tuote- ja palvelukokeiluille. Tampere on mukana myös Tekesin Innovatiiviset kaupungit INKA – hankkeessa, jonka kautta näitä tavoitteita voidaan alueellisesti edistää.
Kaupunkien toimenpiteet ovat tärkeitä mutta sellaisenaan pieniä. Lopulta avainasemassa on valtio. Valtioneuvoston tulevaisuusselonteon mukaan Suomessa pitäisi vuoteen 2030 mennessä olla monipuolinen elinkeinoelämä jossa pienet ja keskisuuret yritykset toimisivat aktiivisina viejinä, jossa yhteistyötä tutkijoiden ja yritysten välillä olisi lisätty merkittävästi, jossa asenneilmasto olisi kehittynyt, jossa uskallettaisiin kokeilla ja epäonnistua nykyistä enemmän ja jossa työelämä olisi rakenteiltaan joustava.
Jos valtakunnallisen elinkeinopolitiikan tavoitteena on edistää yritysten kannattavuutta, kasvua ja kansainvälistymistä, toimiva yrityspalvelujärjestelmä tekee tätä työtä alueellisesti.
Kansallisen elinkeinopolitiikan nykyinen vauhti ei kuitenkaan vaikuta riittävältä tai tarpeeksi kriisitietoiselta. Tarvitsemme valtiolta aktiivista yrittäjyyden esteiden ja esimerkiksi itsensä työllistämisen esteiden purkamista ja rohkeaa elinkeinopolitiikkaa.
Keinoja voisivat olla esimerkiksi arvonlisäveron alarajan tarkistaminen, ensimmäisten työntekijöiden palkkaamisen helpottaminen, yrittäjän ilmoitustaakan keventäminen, ennakonpidätysprosenttien helpompi säätäminen, starttirahan enimmäiskeston pidentäminen, Viron mallin mukaisen investointeja maahan houkuttelevan e-asukasmallin käyttöönotto, markkinointiosaamisen lisääminen koulutuksessamme ja suuremmalla skaalalla ruotsin mallin mukainen tulopoliittinen sopiminen, jossa viennistä elävä maa sitoisi yleiset palkankorotuksensa vientiin.
Eri kokoluokan keinoja kyllä riittää. Oli kyse sitten valtiosta, seuduista tai kunnista, niiden on toimittava mahdollistajina. Puheet eivät yksin riitä.
Olli-Poika Parviainen
kirjoittaja on Tampereen osaamis- ja elinkeinopalvelujen apulaispormestari (vihr.)