Näkökulmakirjoitus Aamulehdessä 13.6.2016
Yksilön positiivinen luontosuhde voi syntyä jo lapsuudessa. Se voi edistää kestävämpää elämäntapaa ja vastata osaltaan aikamme suuriin ympäristöhaasteisiin. Eräs tärkeä keino tavoitteen edistämiseksi on ympäristökasvatus.
Ympäristö- ja luontokouluilla on merkittävä rooli konkreettisessa ympäristökasvatustyössä varhaiskasvatuksen ja peruskoulujen työn tukijana. Niiden rahoitus on kuitenkin tällä hetkellä sirpaleista ja epävarmaa. Esimerkiksi Jyväskylän, Vantaan ja Helsingin Töyhtöhyypän luontokoulut ovat viime vuosina olleet lakkautusuhan alla tai lakkautettu. Myös Tampereen luontokoulu Korennon tulevaisuus on ollut ajoittain epävarma.
Perusopetuksen uusi opetussuunnitelma painottaa, että ihminen on osa luontoa ja riippuvainen ekosysteemien elinvoimaisuudesta. Opetussuunnitelma sisältää potentiaalia nykyistä laajempaan ympäristökasvatukseen, mutta käytännössä asia on pitkälti riippuvainen paikallisista ja koulukohtaisista päätöksistä. Nykyisessä vaikeassa taloustilanteessa kuntiin ja kouluihin kohdistuu monia paineita ja riskinä on, että ympäristökasvatus jää muiden tavoitteiden jalkoihin.
Pääministeri Sipilän hallitusohjelma tavoittelee oppimisympäristöjen kehittämistä ja pedagogiikan uudistamista. Lisäksi hallitus on asettanut yhdeksi ns. kärkihankkeekseen saada kaikki koulut toteuttamaan aktiivisempaa koulupäivää ja lisätä liikkumista niin, että jokainen oppilas liikkuisi tunnin päivässä. Ympäristökasvatusta olisi mahdollista liittää myös tunti liikuntaa päivässä –hankkeeseen. Tämä tukisi useita hallituksen tavoitteita yhtäaikaisesti ja taloudellisesti.
Eri ministeriöiden yhteinen työryhmä julkaisi viime vuonna mietinnön ympäristökasvatuksen kehittämiseksi Suomessa. Mietinnössä ehdotettiin kansallista suunnitelmaa, jossa asetettaisiin tavoitteet ja toimenpiteet kestävän kehityksen koulutuksen, ympäristökasvatuksen ja kulttuuriympäristö-kasvatuksen muodostamalle kokonaisuudelle.
Nuorisolain uudistamista selvittänyt työryhmä vuorostaan on todennut, että uuden lain lähtökohtina tulisi olla mm. yhteisvastuu, terveet elämäntavat ja ympäristön ja elämän kunnioittaminen. Ympäristökasvatus kannattaisikin huomioida paremmin myös ajankohtaisessa nuorisolain uudistamishankkeessa.
Esimerkiksi kannustamalla kuntia yhteistyöhön, parantamalla eräiden keskeisten toimijoiden erikoistumista ja työnjakoa sekä ottamalla käyttöön uusia keinoja, kuten liikkuva Ekopaku-luontokoulu, voidaan pienilläkin panostuksilla saavuttaa huomattavia hyötyjä ympäristökasvatuksen kattavuuden paranemisena. Monia uusia menetelmiä on järkevää hyödyntää etenemällä kokeilujen kautta.
Luonnossa liikkumisen ja ulkoilmaopetuksen on havaittu useissa tieteellisissä tutkimuksissa vaikuttavan myönteisesti sekä fyysiseen että henkiseen terveyteen. Myönteisiä vaikutuksia on havaittu myös oppilaiden keskittymishäiriöiden vähenemisenä ja liikkumisen lisääntymisenä. Ympäristökasvatus on myös suosittua oppilaiden keskuudessa: Esimerkiksi Luonto- ja ympäristökoulujen verkoston tekemässä kyselyssä 99 % vastaajista oli tyytyväisiä opetusmenetelmien monipuolisuuteen sekä tiedon ja elämyksien tasapainoon.
Luonnossa tapahtuvasta opetuksesta on hyötyä monien aiheiden opetuksessa. Moni koulu on innostunut mm. matematiikan ulko-opetuksesta, ja esimerkiksi lajituntemus kasvaa paremmin luonnossa kuin pulpetissa. Lähiluonto on myös monipuolinen ympäristö uuden opetussuunnitelman mukaisten monialaisten oppimiskokonaisuuksien järjestämiseen.
Valtion näkökulmasta pienetkin askeleet voivat tuottaa nopeasti useita hyviä vaikutuksia yhteiskunnallemme. Siksi ympäristökasvatukseen kannattaa satsata.
Olli-Poika Parviainen
kirjoittaja on vihreän eduskuntaryhmän varapuheenjohtaja