Mielipidekirjoitus Aamulehdessä 25.8.2018
Suomeen on valmisteltu uusia tiedustelulakeja vuosien ajan. Lakien valmisteluun on osallistunut myös kaikista eduskuntapuolueista koostuva parlamentaarinen seurantaryhmä. Esimerkiksi kansainvälisen turvallisuusympäristön muutokset, hybridivaikuttaminen, ääriliikkeiden toiminta sekä teknologian nopea kehitys puoltavat uusia sotilas- ja siviilitiedustelulakeja.
Suomen sisäisen turvallisuuden näkökulmasta suurin kansallinen turvallisuusuhka on edelleen syrjäytyminen, mutta myös esimerkiksi terrorististen rikosten uhka-arvio on Suomessakin kohonneella tasolla.
Lakeihin liittyy edelleen ratkaisemattomia kysymyksiä esimerkiksi suojelupoliisin parlamentaarisen valvonnan järjestämisestä, mutta moni aiempi ongelmakohta on saatu parlamentaarisessa käsittelyssä korjattua ja esimerkiksi ihmisten yksityisyyden suojaa turvattua.
Hallitus antoi tiedustelulakien esitykset eduskunnalle tammikuussa. Tällöin eduskuntaa patistettiin kiirehtimään. Olen jäsen tiedustelulakeja käsittelevässä hallintovaliokunnassa ja työmme aikana lakeja on kuvailtu eksistentiaalisen tärkeiksi. Hallitus puolestaan on vaatinut asian nopeutettua käsittelyä eduskunnassa, jotta esimerkiksi perustuslakiin tehtävät muutokset saataisiin nykyisen eduskunnan aikana läpi.
Kuitenkin tiedustelulakien käsittely käytännössä keskeytettiin keskeisimmissä valiokunnissa hallituksen sote- ja maakuntapaketin saavuttua eduskuntaan. Paljon puhuttu kiireellisyys tuntuu unohtuneen.
Tiedustelulakeja käsittelevät valiokunnat eivät ylimääräisistä kokouksistaan huolimatta ehtineet keväällä käsitellä juuri muuta, kuin sote- ja maakuntauudistusta. Suma seisoo, kun hallituspuolueet puskevat sotea eteenpäin kaikkien muiden lakien kustannuksella.
Jos tiedustelulait edellyttävät kiireellistä käsittelyä, niiden luulisi olevan hallituksenkin tärkeysjärjestyksen kärjessä heti eduskunnan syyskauden alkaessa.
Olli-Poika Parviainen
Kansanedustaja (Vihr)
Tampere