Mielipidekirjoitus Aamulehdessä 4.4.2015
Fyysinen aktiivisuus on karsiutunut monien arjesta. Liikkumattomuuden keskeisiä syitä ovat mm. teknologinen kehitys, autoistuminen, vapaa-ajan viihteellistyminen, työelämän rakennemuutos ja hektinen elämä. Lisäksi päivähoidon, koulun, työelämän ja vanhuspalvelujen toimintakulttuurit suosivat liian usein paikallaan olemista. Liikkumattomuudessa tikittää kansallinen aikapommi.
Monien kuntien liikuntapolitiikka on jäänyt vangiksi marginaaliin, jossa tuetaan aktiiviharrastamista ja jossa liikkuminen on jätetty pienellä budjetilla toimivan liikuntatoimen vastuulle ilman kokonaiskuvaa. Paras tapa edistää liikuntaa ja liikkumista olisi tuoda sitä laajasti arkeen esimerkiksi kaupunkisuunnittelulla.
Ongelmaa kuvaa varusmiesten cooper-testi: 30 vuotta sitten sen suoritti kiitettävästi yli 20 % ja huonosti 5 % varusmiehistä. Viime vuosina luvut ovat olleet päinvastaisia. Asia kertautuu ja joka viidennen aikuisen painoindeksi on jo yli 30.
Terveys 2011 -tutkimuksen mukaan suomalainen aikuinen vietti keskimäärin 76 % valveillaolostaan paikallaan. Reipasta aktiivisuutta oli vain muutama prosentti valveillaolosta ja vain vajaa neljännes täytti terveysliikuntasuosituksen kestävyysliikunnan osalta. Tampereella noin 30 % nuorista harrastaa liikuntaa korkeintaan tunnin viikossa. Työikäisistä noin 40 % ei liiku riittävästi. Vain puolet alakouluikäisistä ja 17 % yläkouluikäisistä liikkuu suositusten mukaisesti.
Urheiluseurat liikuttavat yli puolta 7-14 -vuotiaista. Aikuisten luku on vain 10 %. Liikkumattomuuden kustannukset terveydenhuollolle ovat jopa kaksi miljardia vuodessa. Terveydenhuollon menot ovatkin vuosikymmenessä lähes kaksinkertaistuneet ja liikkumattomuus selittää niistä osan. Esimerkiksi 2. tyypin diabeteksen hoitokustannukset kasvavat ja diabeetikkojen määrä kasvaa noin 5 % vuosittain. Säästöpotentiaali 2. tyypin diabetestä vähentämällä olisi jopa yli puoli miljardia vuodessa.
Myös ikääntyneiden kaatumisia voitaisiin vähentää liikkumaan kannustamalla. Kaatumisten akuuttihoito maksoi vuonna 2013 noin 400 miljoonaa. Kolmasosa kaatumisista olisi ehkäistävissä liikunnalla ja neuvonnalla.
Tarvitsemme pitkäjänteisiä satsauksia ja ajattelutavan muutosta. Tarvitsemme liikkumaan kannustavaa yhteiskuntaa. Tämä tarkoittaa avoimia kenttiä ja lenkkipolkuja, lajiolosuhteita sisä- ja ulkolajeille, pyöräteitä, eri-ikäisten liikuntapuistoja ja ihmisten ehdoilla tehtävää alueiden suunnittelua. Tarvitsemme myös kuntien ohjaamista eduskunnasta käsin ja esimerkiksi seurojen ja liikuntajärjestöjen kanssa tehtävän yhteistyön kehittämistä koko maassa.
Uusi liikuntalaki on hyvä alku. Seuraavan eduskunnan on varmistettava, että asia laitetaan koko maassa kuntoon. Tämä onnistuu, jos päätämme niin.
Olli-Poika Parviainen
Tampereen apulaispormestari, eduskuntavaaliehdokas (vihr)
HUOM: Kirjoitin aiheesta laajemmin pari kuukautta aiemmin: Liikkumattomuuden kova hinta