Mielipidekirjoitus Aamulehdessä 15.10.2017
Oma koti. Useimmat meistä ottavat itsestäänselvyytenä, että meillä on katto pään päällä. Koti on monille fyysisen paikan lisäksi myös tunne: oma tila, jossa on suojassa ja saa toteuttaa itseään vapaasti.
Tiistaina 17.10. YK:n köyhyyden vastaisena päivänä vietetään asunnottomien yötä. Perustuslakimme mukaan “julkisen vallan tehtävänä on edistää jokaisen oikeutta asuntoon ja tukea asumisen omatoimista järjestämistä”. Asunnottomuuteen on pyritty puuttumaan, mutta silti tuhannet ovat Suomessa ilman vakituista asuntoa. Asumisen rakentamis- ja kehittämiskeskus ARAn mukaan Suomessa oli viime vuonna myös yli 2000 pitkäaikaisasunnotonta. Asunnottomuus on maassamme keskittynyt lähinnä suuriin kaupunkeihin, etupäässä pääkaupunkiseudulle. Tampereella asunnottomien määrä on vähentynyt noin kolmanneksella viimeisen viiden vuoden aikana, mutta heitä on silti noin 200.
Yleisin tyyppiesimerkki asunnottomasta on syrjäytynyt vanhempi mies, mutta asunnottomien joukkoon päätyy jatkuvasti enemmän myös naisia, nuoria ja maahanmuuttajia. Suurimman asunnottomien ryhmän muodostavat tilapäisesti tuttavien tai sukulaisten luona asuvat. Kuitenkin myös ulkona, porrashuoneissa, ensisuojissa tai vastaavissa asustelevia on satoja ja määrä on viime vuosina lisääntynyt.
Syitä asunnottomuuteen löytyy esimerkiksi kohtuuhintaisten asuntojen huonosta tarjonnasta ja asumisen hinnan noususta. Toisaalta monella asunnottomalla on taustallaan sosiaalisia ongelmia kuten taloudellisia vaikeuksia sekä mielenterveys- ja päihdeongelmia. Asunnottomuuteen liittyvät kysymykset voivat koskea myös maassa oleskelevia paperittomia henkilöitä, vaikka paperittomuus onkin oma ilmiönsä.
Hyvinvointivaltion perustana on turvaverkko, joka ei päästä ketään putoamaan. Jotta haastavissa elämäntilanteissa olevien, vailla asuntoa olevien yksilöiden ongelmia voidaan ryhtyä ratkaisemaan, on periaatteena oltava Asunto ensin. Jos pysyvää asuntoa ei ole ja yösija löytyy milloin mistäkin, ei esimerkiksi päihdeongelmiin puuttuminen välttämättä auta. Siksi esimerkiksi päihteettömyyttä ei kannata aina edellyttää asunnon saamiseksi.
Asunnottomuuden hoidon painopisteen tulisi siirtyä lisäksi asunnottomuuden ennaltaehkäisyyn. Ongelmiin pitäisi puuttua jo ennen kuin asunto menetetään. Yhteiskunnan on tärkeää tarjota myös enemmän erilaisia asumisratkaisuja erilaisille kohderyhmille ja ylipäätänsä turvata kohtuuhintaista asumista. Eri viranomaisten välillä tarvitaan sujuvaa yhteistyötä, jotta asunnottomia saadaan parhaiten autettua.
Kaikille on taattava mahdollisuus omaan kotiin.
Olli-Poika Parviainen
Kansanedustaja, kaupunginvaltuutettu (Vihr)
Olga Haapa-aho
Kaupunginhallituksen jäsen, kaupunginvaltuutettu (Vihr)
Tampere