Julkaistu Aamulehden näkökulmasivulla 8.7.2013.
Tampereen taidemuseo ja Sara Hildénin taidemuseo tarvitsevat uudet tilat. Lisäksi Muumimuseon tilatarve on huutava.
Tässä ovatkin sitten asiat, joista aiheen parissa toimivat ovat yksimielisiä. Käytännössä kaikki yritykset ratkaista museoiden tilakysymyksiä riitautuvat ja päätyvät vastakkainasetteluun eri intressiryhmien välillä. Ideoita ammutaan alas sitä mukaa kun niitä tulee. Vastakkainasettelu on paikoin henkilöitynyt ja jatkunut jopa vuosikymmeniä.
Maailma muuttuu mutta eri tahot vetoavat vanhoihin päätöksiin ja muiden lupauksiin. Parikymmentä vuotta sitten niitä saatiin vielä tehtyä.
Pormestarin asettama työryhmä tuotti jonkin aikaa sitten johdollani esityksen museokeskittymästä Onkiniemeen. Esitys ei ollut yksimielinen: Sara Hildénin taidemuseo ja säätiö vierastavat Tampereen taidemuseon läheisyyttä ja haluavat Ratinaan tai Eteläpuistoon.
Työryhmän esitystä ei ole haudattu. Sen tuominen päätöksentekoon odottaa ratkaisua Rantaväylästä. Tien tulevaisuus vaikuttaa Onkiniemeen.
Uutena vaihtoehtona olemme odotellessa selvittäneet Tampellan Pellavatehtaan hankkimista museokäyttöön. Tämä mahdollistaisi hienon kulttuurialueen ja yhdeyden Vapriikkiin. Esimerkiksi Muumit ja Tampereen taidemuseo voisivat saada persoonallisen kodin. Kaupungin museopalvelut ja taidemuseo nostavat Pellavatehtaan ykkösvaihtoehdoksi eivätkä vierasta Onkiniemeäkään, jos alue saadaan liitettyä nykyistä tiiviimmin keskustaan.
Pellavatehtaaseen liittyy muiden vaihtoehtojen tavoin haasteita ja epävarmuutta, mutta kannattaa silti tutkia ennen hutkimista. Toisin kävi. Pellavatehdas leimattiin (AL 3.7.) epäsopivaksi ja liian valoisaksi. Vain uudisrakennus nykyisen Taidemuseon vieressä turvaisi vastustajien mukaan museon profiilin.
Vanhoja rakennuksia on otettu museokäyttöön iät ja ajat. Hamburger Bahnhofissa Berliinissä tai Musée d´Orsayssa Pariisissa ikkunat eivät ole ongelma. Kaasulaitokseen tehty Tate Modern Lontoossa tai telakkatiloihin tehty Tate Liverpool toimivat. Malmö Slakthus, Weserburgin nykytaiteen museo Bremenissä ja esimerkiksi Espoon Emma ovat esimerkkejä siitä miten tilaa voidaan muokata haastavaankin käyttöön.
Taidemuseon ideaali voi olla umpinainen ikkunaton kuutio. Käytännössä näitä näkee harvoin. Erilliset uudisrakennukset ovat myös keskimäärin kalliimpia. Ja onpa Tampereen taidemuseokin sijoitettu aikanaan vanhaan viljamakasiiniin uudisrakennuksen sijaan.
Toteutuskelpoiset ideat ovat usein kompromisseja. Kustannuspaineet unohtuvat helposti: taide ansaitsee vain parasta. Varmaan näin, mutta meidän päättäjien on kuitenkin pidettävä jalat maassa, se on velvollisuutemme veronmaksajille. Tilanteessa jossa kaupungin talous on ennätysheikko ja museoiden tilatarve akuutti, meidän on tehtävä päätöksiä jotka ovat paitsi hyviä, myös investointeina toteutuskelpoisia.
Muuten käy kuten tähän asti on käynyt: paljon puhetta ja täydellisyyden tavoittelua ilman tuloksia.